"Ei, rakas herraseni Schorn, me emme sovi yhteen, tiedän sen nyt, odottakaahan, kun ensin vapaa lemmenvaali on tullut voimaan, silloin —"
Se kuului enemmän koomilliselta kuin vakavalta.
Sitten huusi hän ääneen, katsomatta taakseen:
"Herra Rassmann, oletteko siellä?"
Kuultuaan jotakin kolinaa, kääntyi Hanna äkkiä ympäri.
Rassmann seisoi hänen takanaan ja oli kuullut hänen yksinpuhelunsa. Se oli uskontunnustus, jota hän oli odottanut!
"Ah, kuinka säikytitte minua, mutta hyvä on, että olette täällä. Olen vihoissani miehelleni. Hän ei ole enää kiintynyt edes pukuunikaan. Mutta te voitte minua neuvoa, kuinka minun on tänään pukeuduttava —"
"Onko hän riidellyt kanssanne, Hanna?"
Rassmann seisoi aivan Hannan luona ja tarttui tämän käteen.
"Oi, ei riidellyt — mutta päästäkää nyt käteni, neuvokaa, minkä puvun otan."