Rassmannista näytti kuin tyttö tahtoisi uudistaa heidän vanhan suhteensa, sillä tämä silmäili häneen ylen hellästi; hänen äänensä kuului hyväilevältä, kun hän sanoi:
"Kuka nyt on niin jörö. Älä ole tuollainen! Tiedänhän, että minussa on syytä, mutta sinunkin olisi pitänyt minusta pitää parempaa huolta. Tiedätkös, tahtoisin päästä kokonaan Berliiniin. Täällä on hirveän ikävää seuraa. Etkö voisi hankkia minulle matkarahat, rakas Gustavini? Tule, tue minua —"
Rassmann oli kuin tulisilla hiilillä
Rosa tahtoi tarttua hänen käsivarteensa, mutta hän astui askeleen takaperin.
"Minulla ei nyt todellakaan ole aikaa", sanoi hän lyhyeen.
Tyttö naurahti puoliääneen, sitte sanoi hän pilkallisella äänellä:
"Ah — morsiamenne kai odottaa teitä. Oi minä tiedän kyllä, hyvä mies, ettei eräitä suhteitaan mielellään muistele, kun on tullut tekemisiin niinkutsuttujen siveäin naisten kera."
Ja harmista puhkuen lisäsi hän ivallisesti:
"Mutta täytyy sentään muistaa, että täällä maailmassa on miehellä velvollisuutensa. Menkää vaan naimisiin — minä kyllä pääsen perille, kuka kaunotar on. Tottapahan löydän keinoja häntä varottaakseni. Näkemiin, kultaseni. Teidän ylpeytenne kyllä tulee asettumaan. Kentiesi tunnette minut sitte taas."
Hän meni hietapolkua tiehensä.