Kauppamieheen teki erittäin vakaavan vaikutuksen se, kun näki velallisensa niin läheisissä suhteissa arvoisan mestari Schornin vaimon kanssa.
"Hän on varmempi kuin ystävänsä käteiset rahat. Schornin täytyy pitää hänestä paljo, koska lähettää niin ilman muuta vaimonsa hänen kanssaan teatteriin. Eikö näytäkin melkein kuin olisi hän aviomies eikä kunnian arvoisa Schorn", tuumi hän mennessään yksikseen.
Rassmann oli tosiaankin seuralaisineen löytänyt puoliksi piilottuneen lehtimajan Rosaa kohtaamatta.
Mutta kun hän tunsi itsensä pakoitetuksi hankkimaan virvokkeita toverinsa rouvalle, jonka päänsärky yhä lisääntyi, eikä mitään palvelusväkeä näkynyt lähettyvillä, täytyi hänen itsensä lähteä tarjoilupöydän luo, joka sijaitsi puutarhan toisessa päässä. Silloin tuli laulajatar häntä vastaan, muutamain nuorten miesten seuraamana.
Rosalle näytti hänen entinen rakastajansa tulevan juuri oikeaan aikaan.
Hän puhutteli Rassmannia häikäilemättä ja jokseenkin äänekkäästi, samassa koettaen ystävällisesti hymyillä ja koskettaen hänen olkapäitään.
"No, pienoiseni, nyt kai mennään pian naimisiin, kun on minut niin äkkiä sysätty syrjään?"
Hän nauroi, mutta tästä naurusta kuului jotakin harmin tapaista.
Rassmann tahtoi kulkea hänen ohitsensa, ikäänkuin ei häntä tuntisi tai ei olisi häntä näkevinään.
Mutta Rosa pidätti hänet, jotta ohikulkijat kääntyivät katsomaan ja nuoret miehet laskettelivat kaikenlaisia kokkapuheita.