Mutta Rosa ei jättänyt häntä minuutiksikaan silmistään. Ja jos Rassmann olisi voinut silloin tällöin heittää katseen ylös, olisi hänen silmiinsä täytynyt pistää, kuinka Rosa tähysteli oopperakiikarilla, jonka kassasta oli lainannut, nuorta mestarin rouvaa, kun vain vähänkin sai siihen tilaisuutta; kunnes vihdoin hänen huomaavaisuutensa kääntyi erääseen nuoreen mieheen, joka oli astunut aitioon hänen jälkeensä ja näytti olevan erittäin kiintynyt häneen.
Näytäntö alkoi ja teki yleisön välinpitämättömäksi näyttämön ulkopuolella oleville asioille.
Toisen näytöksen jälkeen oli pitempi väliaika. Enimmät katsojista poistuivat tukehduttavasta huoneesta ja menivät viereiseen puutarhaan.
Myöskin Rassmann ja rouva Schorn seurasivat heidän esimerkkiään.
Agitaattori olisi mieluimmin luopunut raittiin ilman viehätyksestä, sillä hän otaksui kohtaavansa Rosan ja pelkäsi hänen tuttavallista puhutteluaan naisseuralaisensa läsnäollessa, mutta tämä viimeksi mainittu tunsi äkkiä päänsärkyä ja halusi ulkoilmaan.
Niin täytyi Rassmannin taipua välttämättömyyteen, mutta hän päätti etsiä jonkun syrjäisen paikan, siten välttääkseen laulajattaren kohtaamista.
Merkillistä — kuinka hän nyt tunsi pelkoa tämän huonomaineisen tytön edessä, jolla oikeastaan oli syytä tuntea häntä kohtaan kiitollisuutta.
Häntä lohdutti jossain määrin se kun astuessaan juuri puutarhaan, nuori rouva käsikoukussaan, tuli vastatusten herra Samuel Hirschin kera, joka kohta kohotti hattuaan niin kunnioittavasti kuin hän olisi Rassmannin velallinen eikä tämä hänen.
Tämä viekkaan kauppamiehen suuri kohteliaisuus sai Rassmannin unhottamaan huolensa tulevaisuuteen nähden ja kohottamaan päänsä pystyyn. Häntä kunnioitettiin kaikkialla tuottavan liikkeen varakkaana osakkaana!
Rassmann ei aavistanut, että Samuel Hirschin oli silmiinpistävään kohteliaisuuteensa pakottanut etupäässä rouva Schornin näkeminen.