"Tämä juuri olikin suurin mielettömyys, mitä nuori rouva saattoi tehdä", puuttui Rassmann nopeasti puheeseen. "Hän olisi voinut nauttia elämästä täysin siemauksin, kuten ennenkin. Mutta nykyisen yhteiskunnan kirous, joka tuomitsee aviorikoksen, painaa häntä. Kommunistisessa yhteiskunnassa tulee olemaan toisin: aviorikos ei ole enää mikään rikos, se on hyvä teko, sillä se vie ihmiset tuntemaan itsensä. Älkää unhottako sitä koskaan, Hanna. Oletteko ymmärtänyt minut?"
Hän katseli vakoillen nuorta rouvaa syrjästäpäin.
Tämä vaikeni, mutta huokasi, kuten alpin painosta vapautuneena.
Ja Rassmann kumartui pimeässä hänen puoleensa ja painoi suudelman hänen poskelleen.
Hanna säpsähti; hän ei sanonut nytkään mitään, mutta hänen poskensa alkoivat jälleen hehkua.
XI
Rouva Schorn mieltyi todellakin huvituksiin.
Seuraavana sunnuntaina annettiin toinen kappale, joka sekin liikkui pariisilaisissa seurapiireissä.
Nuori mestarin rouva osotti äkillistä halua, että ensimäisen teatterikäynnin jälkeen tehtäisiin toinen.
Schorn iloitsi ja koetti laskea leikkiä vaimonsa innosta, sanoen: