"Hänellä on konttori Puropuussa, ja hän kirjoittaa sekä toimittaa kansakunnan käräjä-asioita, niinkuin hän ennenkin teki."
"No, sittepä saatetaan päästä hupaisiin häihin jonakuna päivänä."
"Jaa, hyvin hupaista on, että kaikki pitäjän herrasväki sinne kutsutaan."
"Hyvä! Minäkin koen viipyä kotona niin kauan kuin mahdollista; jos en itse saa pitää häitä, niin tahdon toki edes olla muiden häissä."
Tämmöisiä puhellen ja hyvin iloisalla mielellä jatkoivat nämä lapsuuden ystävät matkaansa ja tulivat hyvään aikaan Kirkkopuun pappilaan.
* * * * *
Me käännymme nyt jälleen pastori Lahjaan, joka, niinkuin lukia muistanee, oli jäänyt maantielle, saadaksensa rovastin vaunut korjautetuksi.
Niin kauan kun poistuvat matkustajat olivat vielä silmänäöllä, seisoi maisteri liikkumatta paikallansa ja katsoi ainoasti heidän peräänsä; mutta kun hän ei enää voinut keksiä vivahdustakaan ajopelistä eikä siinä istujoista, käänsihe hän äkkiä seppään päin ja kysyi melkein kiivaalla äänellä:
"Kuinka pian tulee vaunu korjatuksi?"
"Se viipyy, niinkun sanoin, puolitoista tuntia," vastasi tämä.