"Puolitoista tuntia! niinkauan on minun mahdoton odottaa; minun saarnani on vielä kesken kirjoittamatta, ja minun täytyy lähteä täältä niin pian kuin mahdollista."
"Jos minulla olisi joku sovelias ajopeli kotona, voisi pastori aivan mielellään saada sen lainaksi, ja sitte saisin minäkin oikein tarkastaa rovastin vaunut, jotka ehkä tarvinnevat muutakin kuin tämän korjauksen."
"En minä niin suurta väliä pidä, kummoinen ajopelin ulkonäkö on, kun se vaan on siinä kunnossa, että koossa pysyy."
"Niin, sepä onkin tässä kysymys. Minulla on vanhat rattaat, joissa on hyvin kehnot pyörät, niin ettei ne ensinkään kelpaa kiireeseen ajoon. Tahtooko pastori itse tulla niitä katsomaan?"
Lahja oli tähän hyvin taipuvainen, ja he menivät yhdessä likellä olevaan vaunuliiteriin, jossa rattaita oli katsottava.
"Tässä on kahden-istuinkin, ja pyörät, luulen minä, eivät ole niinkään kehnot," sanoi maisteri, tarttuen toiseen ja ravistaen sitä.
"Ne näyttävät paremmilta, kuin todella ovat," muistutti seppä. "Kas tässä saa pastori nähdä, että toinen niistä on monesta paikasta katkennut, eikä edes itse pyörärautakaan ole paikallaan."
"Nojaa, kestäneehän tuo toki kotiini pappilaan?"
"Luulen kyllä, että se sen tekee, kun vaan pastori varoo, ettei aja kiveen."
"No, siitä ei ole mitään vaaraa; minä olen tottunut ajamaan, ja paitsi sitä on nyt iso, valosa päivä, niin että minä näen hyvin eteeni. Olkaa siis niin hyvä, että lainaatte rattaat; ne voipi lähettää takaisin maanantaina, kun vaunuja noudetaan."