Siellä oli toisiakin kekoja, lieriön muotoisia pyöristetyin päin, jotka olivat vain noin kyynärän korkuisia; ne olivat kuin pystyyn asetettuja kääröjä valkaisematonta pellavakangasta — kullakin ylösalaisin käännetty vati päällimmäisenä. Ne olivat kokonaan eroavan lajin, hyönteistutkijain Termes mordaxin koteja, vaikka vielä toinenkin laji, Termes atrox, rakentaa pesänsä samanmuotoiseksi.
En silloin pysähtynyt tarkastelemaan näitä omituisia rakennuksia. Mainitsen niistä vain nyt, jotta saisitte käsityksen, millainen paikka oli, voidaksenne ymmärtää mitä seurasi.
Kartion- ja lieriönmuotoiset keot peittivät tasangon jotenkin tiheään. Toisia tai toisia tapasi joka kahdensadan kyynärän päässä; ja kuvittelin käyttämällä niitä suojanani pääseväni suuritta vaikeuksitta ampumaan gnuu-eläimiä.
Tein kierroksen päästäkseni niitä vastaan ja hiivin suuren kartionmuotoisen keon taa, jonka lähellä tihein lauma liikuskeli. Kun kurkistin pienten tornien lomitse, näin harmikseni, että lehmät ja nuoremmat elukat oli ajettu pois ulottuvilta, ja nuo kaksi vanhaa härkää hyppelivät kuten ennenkin minun ja lauman välillä.
Uudistin tuon tempun ja hiivin toisen suuren kartion taakse, jonka likellä elukat söivät. Noustessani laukaistakseni, olin jälleen pettynyt. Lauma oli kulkenut pois kuten ennenkin, ja härkäparvi piti vahtia takana.
Minua alkoi suututtaa. Härkien menettely harmitti minua tavattomasti, ja kuvittelin todella niiden sen tietävän. Niiden temput olivat mitä omituisimpia ja jotkut näyttivät kuin minua pilkatakseen tehdyiltä. Joskus ne ryntäsivät varsin lähelle — pää pantuna uhkaavaan asentoon; ja täytyy tunnustaa, että ne mustine pörröisine rintoineen, terävine sarvineen ja hehkuvine punaisine silmineen näyttivät kaikkea muuta kuin miellyttäviltä naapureilta.
Olin viimein niihin niin suuttunut, että päätin olla enää kärsimättä niiden kiusaa. Jolleivät ne sallisi minun ampua yhtä laumasta, olin päättänyt, jotteivät ne itse pääsisi ilman laukausta, vaan saisivat kalliisti maksaa pelottomuutensa ja julkeutensa. Tein päätöksen lähettää luodin yhteen niistä ainakin.
Kun juuri olin nostamaisillani pyssyni laukaistakseni, huomasin niiden asettuneen asentoon uutta tappelua varten. Sen ne tekivät pudottautuen polvilleen ja hiipaillen eteenpäin, kunnes niiden päät olivat yhdessä. Silloin ne hypähtivät ylös, tekivät äkkiloikkauksen eteenpäin ikäänkuin päästäkseen päällimmäiseksi ja polkivat toisiaan kavioillaan. Epäonnistuttuaan tässä molemmat syöksyivät toistensa ohi, kunnes olivat usean kyynärän päässä erillään; sitten ne kääntyivät, lankesivat vielä kerran polvilleen ja lähenivät kuten ennenkin.
Tähän asti olin pitänyt näitä otteluita vain leikkinä; ja niin luulen useimpien olleenkin. Mutta tällä kertaa näyttivät härät olevan tosissaan. Niiden kypäräpeitteisten otsien kova paukahtelu toisiansa vastaan, niiden raju korskunta ja mylvintä ja varsinkin niiden kiukkuinen tapa vakuuttivat minulle niiden todella joutuneen riitaan.
Vihdoin toinen niistä näytti yhä uudelleen kaatuvan maahan. Joka kerta sen osaksi noustua jaloilleen ja ehtimättä oikein päästä pystyyn vastustaja syöksyi sen kimppuun ja puski sen takaisin kyljelleen.