Jokin suoraan allani liikehtivä sattui vihdoin silmiini, ja katsahdin alas nähdäkseni mitä se oli. Ensi silmäys sai minut hypähtämään jaloilleni ja, kuten jo olen maininnut, miltei pakotti minut hyppäämään alas härän sarville!
Parveilemassa pitkin kekoa, keräytyneinä jo kenkiinikin ja yhä ylemmäs ryömien, oli joukoittain vihaisia muurahaisia. Jokainen härän tekemä kolo luovutti laumansa ilkeitä hyönteisiä; ja kaikki näyttivät liikkuvan minua kohti!
Niin pieniä kuin elukat olivatkin, kuvittelin näkeväni suunnitelmaa niiden liikkeissä. Ne näytti ajaneen liikkeelle sama tunne — sama vaikutin — minun kimppuuni hyökkääminen. En voinut erehtyä niiden aikeista. Ne kulkivat kaikki yhdessä kuin järkevien olentojen ohjaamina ja johtamina; ja ne lähestyivät sitä kohtaa, missä minä seisoin.
Näin myöskin, että ne olivat sotilaita. Erotin ne työeläimistä niiden suuremman pään ja pitkien sarvimaisten leukojen nojalla. Tiesin niiden voivan purra vimmatusti ja tuskallisesti.
Tuo ajatus täytti minut kauhulla. Tunnustan, etten milloinkaan ennen ole ollut niin kauhuissani. Äskeinen yhteentörmäykseni leijonan kanssa ei ollut mitään tähän verrattuna.
Ensi vaikute oli, että termiitit tuhoisivat minut. Olin kuullut sellaisesta — muistin kuulleeni. Se se epäilemättä olikin minua niin pahoin pelästyttänyt. Olin kuullut valkoisten muurahaisten hyökänneen nukkuvien ihmisten kimppuun ja purreen heidät kuoliaiksi. Moisia muistoja kasaantui mieleeni sillä hetkellä, kunnes tunsin varmasti, että muurahaiset pistäisivät minut kuoliaaksi ja söisivät minut, jollen pian pääsisi pakoon siitä paikasta!
34. luku.
AVUTON ELUKKA.
— Mitä oli tehtävä? Kuinka saattaisin välttää molempia vihollisiani? Jos hyppäisin alas, surmaisi villihärkä minut varmasti. Se oli siinä yhä, hurjat silmät keskeytymättä minuun tähdättyinä. Jos jäisin sinne, missä olin, peittäisivät parveilevat, ilkeät hyönteiset minut pian ja söisivät minut kuin vanhan rievun.
Tunsin jo niiden kauheat hampaat. Olin koettanut pyyhkäistä pois niitä, jotka ensin olivat ryömineet jaloilleni; mutta muutamia oli päässyt nilkkoihini ja ne purivat minua paksujen villaisten sukkieni lävitse. Vaatteistani ei olisi mitään suojaa.