Totta kyllä, he olivat ampuneet siihen vain kaksi laukausta. Kaksi, jos ne ovat hyvin tähdättyjä, voi kaataa naarasnorsun ja toisinaan norsuhäränkin, mutta useimmiten tarvitaan kymmenen kertaa kaksi, ennenkuin vankka vanha härkä saadaan surmatuksi.
Mutta odottaisiko ainoakaan norsu, kunnes he voisivat ladata ja laukaista riittävän ammusmäärän?
Se oli aloitteleville norsunmetsästäjillemme epävarma kohta. Kielteisessä tapauksessa he olisivat todellakin avuttomia. Olisi ikävää hommaa seurata jalkaisin riistaa sen jälkeen, kun sitä kerran oli ammuttu. Sellaisissa tapauksissa elefantti tavallisesti kulkee useita maileja ennenkuin jälleen pysähtyy; ja vain ratsastajat voivat saavuttaa sen jotenkin helposti.
Miten van Bloom huokasikaan ajatellessaan hevosparkojansa! Enemmän kuin koskaan ennen hän nyt tunsi niiden puutteen — enemmän kuin milloinkaan pahoitteli niiden menettämistä.
Hän oli kuitenkin kuullut, ettei norsu aina lähde tiehensä sitä hätyytettäessä. Vanha härkä ei ollut osoittanut lainkaan peräytymisaikeita, kun se oli saanut heidän laukauksensa. Swartboyn merkillinen menettely oli aiheuttanut sen paon. Ilman sitä se olisi epäilemättä jäänyt paikalle, kunnes he olisivat antaneet sille toisen yhteislaukauksen ja kenties kuolettavan haavan.
Kenttäkornetti sai lohdutusta tästä viimeisestä ajatuksesta. Ehkäpä heidän seuraava ottelunsa päättyisi toisin. Kenties palkitsisi heitä torahammaspari.
Sellaisen tuloksen toivo, yhtä hyvin kuin levottomuus siitä, saattoi van Bloomin aikaa hukkaamatta tekemään uuden yrityksen. Niinpä olivat metsästäjät seuraavana aamuna ennen auringonnousua jälleen jättiläismäisen riistansa jäljillä.
Erääseen varovaisuustoimenpiteeseen he olivat ryhtyneet, jota eivät ennemmin olleet ajatelleet. He olivat kaikki kuulleet, ettei tavallinen lyijyluoti voi tunkeutua suuren "paksunahkaisen" sitkeän, vahvan nahan läpi. Kenties siinä oli syy heidän epäonnistumiseensa edellisenä päivänä. Jos niin oli, olivat he pitäneet huolta, ettei epäonnistumiseen olisi enää samaa syytä. He olivat valaneet uusia kuulia kovemmasta aineesta — juotosainetta olisi tarvittu, mutta sitä heillä ei ollut. Heillä sattui kuitenkin olemaan hallussaan jotakin, joka sopi yhtä hyvin tähän tarkoitukseen — vanha pöytäkalusto, joka usein oli koristanut kenttäkornetin pöytää menneinä parempina päivinä Graaf Reinetissä. Siihen kuului kynttilän jalkoja ja niistinsaksia, kulhonkansia ja mausteikkoja sekä vaihteleva joukko esineitä todellisesta "hollantilaisesta metallista".
Muutamia näistä tuomittiin sulatuskauhaan; ja tavalliseen lyijyyn sekoitettuna saatiin niistä joukko luoteja, jotka olivat kyllin kovia itse sarvikuononkin nahalle — joten metsämiesten ei tänään tarvinnut pelätä epäonnistumista pehmeitten luotien vuoksi.
He kulkivat samaan suuntaan kuin edellisenä päivänä, kohti metsää eli "pensastoa" (bosch), kuten he sitä nimittivät.