Bushmanni ryhtyi ilmaisemaan suunnitelmaansa, johon hänen isäntänsä — muistaen eilisen epäonnistumisen — mielellään suostui.
Onneksi oli heillä kaikki kojeet, joita tarvittaisiin tuuman toteuttamiseksi — terävä kirves, vahva vuodasta tehty remmi ja puukkonsa — ja he ryhtyivät työhön aikaa tuhlaamatta.
36. luku.
ELEFANTIN VUODETTA VALMISTAMASSA.
Metsämiehille oli aika tärkeä. Jos norsu palaisi sinä päivänä, tapahtuisi se juuri ennen keskipäivän kuumimpia hetkiä. Heillä oli siis tuskin tuntia puuhatakseen sitä varten — valmistaakseen sille vuoteen, kuten Swartboy oli leikkisästi sanonut. Niinpä he ryhtyivät ripeästi työhön, bushmanni toimi ylijohtajana kahden toisen vastaanottaessa hänen määräyksensä kuuliaisesti.
Ensimmäinen työ, jonka Swartboy heille määräsi, oli leikata ja valmistaa kolme paalua kovasta puusta. Niiden tuli jokaisen olla noin kolme jalkaa pitkä, miehen käsivarren paksuinen ja toisesta päästä terävä.
Tämä oli pian tehty. Rautapuusta (Olea undulata), jota kasvoi runsaasti lähistöllä, saatiin itse ainekset; ja kun kolme kyllin pitkää pätkää oli kirveellä hakattu poikki, vuolivat metsästäjät ne puukoillansa sopivan kokoisiksi ja teroittivat ne.
Sillävälin ei Swartboy ollut laiskotellut. Puukollansa oli hän ensin leikannut suuren kappaleen kuorta elefantin puusta siltä puolelta, jota vastaan eläimellä oli ollut tapana nojata, ja noin kolmen jalan päähän maasta. Sitten hän teki kirveellä syvän uurteen siihen, mistä kuori oli poistettu — itse asiassa sellaisen uurteen, joka olisi saanut puun kaatumaan, jos se olisi jätetty itsekseen. Mutta sitä ei jätetty, sillä ennenkuin edistyi niin pitkälle työssänsä, oli Swartboy ryhtynyt toimenpiteisiin sitä estääksensä. Hän oli tukenut puun kiinnittämällä hihnan sen ylimpiin oksiin vastakkaisella puolella ja sitten kuljettanut köyden sillä suunnalla olevan toisen puun haaroihin.
Täten järjestettynä pidätti elefantin puuta kaatumasta vain hihnatuki; ja kevyt sysäys viimemainitun suuntaan olisi sen kaatanut.
Swartboy pani nyt jälleen paikoilleen kuorenkappaleen, jonka hän oli säilyttänyt, ja kun oli huolellisesti koottu lastut, niin ilman tarkkaa tutkimista ei kukaan olisi voinut väittää puun milloinkaan tunteneen kirveen terää.