Sitten siellä on "kumra", josta varsin vähän tiedetään, paitsi että se asuu Pohjois-Afrikan metsissä ja on tavoiltansa yksinelävä, toisin kuin useimmat muut lajit. Kumraa on kuvattu "villihevoseksi", mutta luultavimmin se kuuluu aasin sukuun.
Sitten on Afrikassa vielä neljä muuta "villiaasi"-lajia — toiset sanovat niitä villihevosiksi — ja matkailijat ovat kertoneet viidennestä, mutta siitä ollaan vielä epävarmoja. Nämä lajit muistuttavat niin paljon toisiansa muodoltansa, ruumiinsa erikoisten merkkien, suuruuden ja yleisten tapojen puolesta, että ne voidaan luokittaa yhteen seebran suvun nimellä. Ensiksi on oikea seebra (Equus zebra), kaunein kaikista nelijalkaisista kenties, josta ei mitään kuvausta kaivata. Toiseksi "duw" eli "Burchellin seebra", kuten sitä useimmin nimitetään (E. Burchellii). Kolmanneksi "congo dauw" (E. hippotigris), joka läheisesti muistuttaa "dauwia". Neljänneksi "kvagga" (E. quagga), ja viidenneksi epävarma laji, joka tunnetaan "valkoisen seebran" (E. isabellinus) nimellä sen vaaleankellertävän eli isabellavärin vuoksi.
Nämä neljä lajia ovat nähtävästi läheistä sukua toisilleen — kaikille ovat enemmän tai vähemmän luonteenomaista omituiset poikittaiset vanteet eli juovat, jotka ovat seebran yleisesti tutut tuntomerkit. Myöskin kvaggalla on samanlaiset juovat päässä ja ruumiin yläosissa.
Oikea seebra on juovikas kuonon päästä aina kavioihin asti ja juovat ovat tasaisen mustia, kun taas pohjaväri on miltei valkoinen eli vaaleankeltaiseen vivahtava valkoinen. Dauw-eläinten raajat eivät taaskaan ole juovaiset; säteet eivät ole niin tummia tahi selväpiirteisiä eikä pohjaväri ole niin sekoittamaton eli puhtaan värinen. Muuten ovat kaikki nämä kolme lajia varsin samanlaisia; on enemmän kuin luultavaa, että joko "Burchellin" tahi "congo dauw" oli se laji, jota seebra-nimellä ensin tarkoitettiin; sillä se, jota nyt nimitetään "varsinaiseksi seebraksi", asustaa sellaisissa Afrikan osissa, että se vähemmän luultavasti joutui ensinnä huomatuksi suvustansa. Joka tapauksessa on "congo dauw" roomalaisten "hippotigris" eli tiikerihevonen; ja tämän johtopäätöksen teemme siitä, että se elää pohjoisemmissa Afrikan osissa kuin toiset, jotka kaikki kuuluvat tämän maanosan eteläiselle puolelle. Seebran kotipaikan sanotaan ulottuvan niin kauas pohjoiseen kuin Abessiniaan; mutta kenties on erehdytty pitämään "congo dauwia", joka varmasti elää Abessiniassa, varsinaisena seebrana.
Etelä-Afrikan neljästä lajista on seebra vuoristoeläin ja asustaa kallioitten keskellä, kun taas "dauw" ja kvagga kuljeksivat tasangoilla ja autioissa karoo-erämaissa. Samanlaisessa asuinpaikassa kuin nämä on "valkea seebra" huomattu — vaikka ainoastaan matkailija Le Vaillant on niitä nähnyt —, ja siitä johtuu epäilyksiä, että sitä on eri lajina olemassa.
Mitkään näistä lajeista eivät liity yhteen, vaikka kukin elää laumoissa muitten eläinten kanssa. Kvagga liittyy gnuu-eläimeen, "dauw" juovikkaaseen gnuuhun, kun taas iso kamelikurki ylväästi astelee kumpienkin laumojen keskellä!
Eri lajien luonteissa ja taipumuksissa on suurta eroavaisuutta. Vuoristoseebra on perin arka ja hurja; "dauw" on miltei mahdoton kesyttää; kvagga taas on luonteeltansa arka ja taipuvainen ja sen voi totuttaa valjaisiin yhtä helposti kuin hevosen.
Syy, miksi sitä ei ole tehty, on yksinkertaisesti se, että Etelä-Afrikan farmeilla on runsaasti hevosia eivätkä he siis tarvitse kvaggaa ratsuksi tai valjaita varten.
Mutta joskaan farmari van Bloom ei ollut milloinkaan aikonut kesyttää kvaggaa, teki sen metsämies van Bloom.
38. luku.