Kvagga piteli yhä vastaan sätkyttelevää uhriansa lujin ottein — tallaten sitä kavioillaan ja ravistellen sitä vankoissa leuoissaan, kunnes hyeenan huudot lakkasivat muutamissa minuuteissa, ja sen runneltu ruumis makasi liikkumattomana aukeamalla.
Luulisi tuon tapauksen riittäneen muistuttamaan metsämiehiämme olemaan varovaisia joutuessaan kvaggan kanssa tekemisiin. Moinen terävä purija ei olisi mikään hauska hevonen suistaa ja hillitä.
Mutta kaikki tiesivät vastenmielisyyden vallitsevan villihevosen ja hyeenan välillä, ja vaikka yhden tuollaisen elukan näkeminen saattaa kvaggan raivoon, on se vallan toisenlainen käytöksessään ihmistä kohtaan. Niin voimakas on todella tämä vastenmielisyys ja niin täydellinen märehtijän etevämmyys peto-eläimen rinnalla, että rajaseudun farmarit usein käyttävät hyväkseen tätä omituista tosiseikkaa, pitäen hyeenoita loitolla karjasta tuomalla laumaan joukon kvaggoja, jotka toimivat vahteina ja suojelijoina!
39. luku.
SALAHAUTA.
Heidän katsellessaan kvaggojen liikkeitä nousi van Bloom äkkiä seisoalleen. Kaikki kääntyivät katsomaan häneen. He näkivät hänen tavastansa että hän aikoi ehdottaa jotakin. Mitä se saattaisi olla?
Hänen mieleensä oli juuri juolahtanut, että heidän pitäisi heti ryhtyä hautaa kaivamaan.
Auringonlasku oli lähellä — siitä puuttui vain puoli tuntia; olisi luullut hänen tekevän viisaammin jättämällä työn seuraavaan aamuun. Mutta ei. Oli hyvä syy, miksi heidän tuli ryhtyä siihen heti, ja se oli, etteivät he kenties saisi ajoissa valmiiksi sitä, jolleivät he tekisi osaa jo sinä iltana.
Ei olisi niinkään helppo asia kaivaa sopivan suuruista hautaa, sillä he tarvitsisivat sellaisen, johon sopisi ainakin puolisen tusinaa kvaggaa yhtaikaa. Sitten olisi vielä kannettava sieltä tuleva multa pois, leikattava peitteeksi paaluja ja oksia ja asetettava ne sopivalla tavalla.
Kaiken tämän tekeminen veisi paljon aikaa; ja kaiken pitäisi olla valmiina kvaggojen palatessa, muutoin koko suunnitelma epäonnistuisi. Jos elukat saapuisivat paikalle, ennenkuin hauta olisi peitetty ja kaikki työn jäljet poistettu, lähtisivät ne tiehensä astumatta veteen ja kenties eivät koskaan enää tulisi tälle lammelle.