Kukin tarjoutui ennustamaan, millainen tulos olisi. Jotkut sanoivat, että he saisivat vähintään kolme kvaggaa ansaan; toiset taas olivat toivehikkaampia ja uskoivat heidän ottavan kaksi kertaa sellaisen määrän. Jan ei ymmärtänyt, miksei hauta voisi olla täynnä; Hendrikin mielestä se oli kylläkin mahdollista — ottaen huomioon tavan, jolla he aikoivat ajaa kvaggoja sinne.
Siltä todella näyttikin. Hauta oli tehty kyllin leveä, jotta se estäisi eläinten mahdollisen hyppäämisen sen yli, samalla kun se oli kaivettu pitkinpäin polun poikki, joten ne eivät voisi sivuuttaa sitä. Maanpinnan laatu johtaisi ne suoraan sinne.
On totta, että jos ne jätettäisiin itsekseen ja niiden annettaisiin seurata tavallista kulkutapaansa — yhdessä rivissä nimittäin — saataisiin kenties vain yksi, johtaja. Muut, nähdessään sen putoavan sisään, kääntyisivät varmasti ympäri ja laukkaisivat pois toiseen suuntaan.
Mutta metsästäjä ei aikonut jättää asioita sille kannalle. He olivat suunnitelleet keinon, jonka avulla kvaggat määrättynä hetkenä saataisiin sikin-sokin hautaan. Siihen he perustivat toiveensa saada suuren joukon näitä eläimiä.
Neljä he tarvitsisivat. Yhden kullekin metsämiehelle. Neljä riittäisi, mutta luonnollisesti ei haitannut, vaikka enemmänkin jäisi hautaan. Mitä enemmän, sitä parempi, koska suuri lukumäärä soisi heille edun valita mielin määrin.
Kun päivällinen oli syöty, ryhtyivät metsästäjät valmistamaan odottamiensa vieraitten vastaanottoa. Kuten jo sanottu, oli päivällinen ollut tavallista myöhäisempi; ja nyt oli likellä se hetki, jolloin kvaggoja voi odottaa.
Ollaksensa ajoissa valmiina kävi kukin paikallensa. Hans, Hendrik ja Swartboy asettautuivat väijyksiin järven ympärille — välimatkojen päähän toisistaan; mutta matala sivu, josta elukat tavallisesti lähestyivät ja lähtivät pois, jätettiin aivan avonaiseksi. Van Bloom jäi puussa olevalle lavalle huomatakseen kvaggojen tulon ja antaakseen toisille varoitusmerkin. Näiden valitsemat asemat olivat sellaiset, että he saattoivat ohjata laumaa hautaa kohden tulemalla vain esiin pensaikosta, missä he olivat piiloutuneina. Jotta he voisivat näyttäytyä yhtaikaa ja oikealla hetkellä, tuli heidän odottaa puusta merkkiä. Se olisi suuren "putken" laukaiseminen tyhjin panoksin. Hansin ja Hendrikin piti myös laukaista tyhjät panokset ilmestyessään esiin, ja sillä tavoin saataisiin toivottu pakokauhu aikaan.
Koko suunnitelma oli hyvin keksitty ja onnistui oivallisesti. Lauma näyttäytyi kulkien rivissä yli tasangon aivan kuten edellisinäkin päivinä. Van Bloom ilmoitti niiden lähestymisen noille kolmelle väijyksissä olevalle toistamalla hiljennetyllä äänellä sanat: —
"Kvaggat tulevat!"
Pahaa aavistamattomat elukat kulkivat rivissä solan läpi, hajaantuivat veteen, joivat kylliksensä ja alkoivat sitten vetäytyä pois pitkin polkua, jolla hauta oli.