Yksi seikka otettiin kuitenkin huomioon kraalia tehtäessä. Sen ovi eli aukko asetettiin niin, että kaksi noista kolmesta nuoresta puusta oli kuin ovenpielinä, yksi kummallakin puolen, ja eläimen, joka meni aituukseen, täytyi välttämättä kulkea näiden kahden puun välistä.
Nyt käsiksi siihen, mikä osa pyssyllä oli.
Ase sijoitettiin vaakasuoraan asentoon kahta puuta vasten — nimittäen pyssynperä ulkopuolella kraalia olevaa puuta ja piippu toista ovenpieltä vastaan, ja siihen se lujasti köytettiin. Siinä asennossa oli pyssynsuu aivan sisäänkäytävän reunassa ja tähtäsi suoraan vastapäätä olevaa nuorta puuta. Se oli niin korkealla, että se olisi ulottunut aukossa seisovan hyeenan sydämen kohdalle.
Seuraava hanke oli nuoran sovittaminen. Usean tuuman pituinen kepinpala oli jo kiinnitetty pyssynperään ja luonnollisesti liipasimen taakse. Se oli pantu poikittain, muttei sillä tavoin, että se olisi estänyt kaiken liikunnan. Jotenkin löysä kiinnitys antoi sille tarpeellisen vapauden toimia vipuna — sillä se oli sen tarkoitus.
Tämän pienen kepin kumpaankin päähän oli sidottu nauha. Toinen näistä nauhoista oli kiinnitetty liipasimeen; toinen, pistettynä latasimen renkaitten läpi, kulki poikki kraalin sisäänkäytävän ja solmittiin vastapäätä olevaan nuoreen puuhun. Tämä nuora seurasi piipun vaakasuoraa suuntaa ja oli juuri niin tiukka, että mikä lisäpingoitus tahansa siinä vaikuttaisi pieneen vipuun ja siten vetäisi liipasinta; ja sitten tietysti pyssy pamahtaisi.
Kun nuora oli kiinnitetty, pyssy ladattu ja hana viritetty, oli loukku valmis.
Ei jäänyt muuta tehtävää kuin varustaa se syötillä. Se ei ollut vaikea työ. Oli vain yksinkertaisesti pantava lihapala tahi haaska aituuksen sisään ja jätettävä se houkuttelemaan saalistavia petoja paikalle.
Kun pyssy oli valmiina, kantoi Swartboy syötin — sinä päivänä surmatun antiloopin tähteet — ja heitti sen kraaliin; ja sitten seurue meni hiljaa levolle ajattelematta sen enempää koko asiata.
He eivät olleet kuitenkaan nukkuneet silmänräpäystäkään, kun heidät sai pyssyn kova pamaus hätkähtämään, sitä seurasi lyhyt tukahutettu huuto, joka kertoi pyssyloukun tehneen tehtävänsä.
Hankittiin tulisoihtu ja neljä metsämiestä lähti paikalle. Siellä he löysivät suunnattoman "tiikerisuden" elottoman ruumiin makaavan kaksin kerroin oviaukossa, aivan pyssynsuun alla. Se ei ollut kulkenut askeltakaan saatuansa luodin — oli tuskin potkinutkaan ennen kuolemaansa — koska luoti, etupanos ja kaikki olivat menneet aivan läpi sen kylkien ja osuneet sydämeen, tehtyänsä suuren ruman läven sen sivuun. Sen oli tietysti täytynyt olla muutaman tuuman päässä pyssynsuusta, kun sen rinta painamalla nuoraa aiheutti pyssyn laukeamisen.