On erehdys otaksua, että kutojalintuja on vain Afrikassa ja vanhassa maailmassa, kuten useiden luonnontieteilijäin teoksissa väitetään. Amerikan troopillisessa osassa on tämänluontoisia lintuja useita lajeja Cassicus ja Icterus sukua, jotka kutovat samanlaisia riippuvia pesiä Amazon- ja Orinoco-virran puihin. Mutta varsinaiset kutojalinnut — nimittäin ne, joita pidetään luokan tyypillisinä — ovat Ploceus-sukua.; ja tähän sukuun kuuluva laji oli ripustanut riippuvat asuntonsa "kyynelpajuun". Ne olivat sitä lajia, joka tunnetaan nimellä Ploceus pensilis.
Niiden pesiä oli runsaasti parikymmentä kaikkiansa, sen muotoisia kuin jo on kuvattu ja väriltänsä vihreitä — sillä sitkeä "bushmanninheinä", josta ne olivat kudotut, ei ollut vielä menettänyt vihreätä väriänsä eikä menettäisikään pitkään aikaan. Tuon värisinä ne todella näyttivät joltakin puussa kasvavalta — kuin suurilta päärynänmuotoisilta hedelmiltä. Tästä lähteestä ovat epäilemättä peräisin ne muinaisten matkailijain kertomukset, jotka esittivät, että Afrikassa oli puita, missä kasvoi sellaisia hedelmiä, että niistä avattaessa ilmestyi joko eläviä lintuja tahi niiden munia!
Kutojalintujen ja niiden pesien näkeminen ei ollut mitään uutta Trüeylle. Siitä oli kulunut jokunen aika, kun parvi oli asettunut pajuun, ja hänestä ja niistä oli tullut hyvät tuttavat. Hän oli usein käynyt lintuja tervehtimässä, oli koonnut siemeniä ja vienyt ne puun luokse; eikä koko parvessa ollut ainoatakaan, joka ei olisi istahtanut hänen ranteellensa tahi hänen somalle valkealle olkapäälleen tahi hypellyt hänen vaaleilla kiharoillaan ilman pelkoa. Hänelle ei ollut mitään harvinaista nähdä noiden somien olennoiden leikittelevän oksilla tai menevän pitkiin pystysuoriin holvikäytäviin, joka johtivat ylös niiden pesiin — ei mitään harvinaista Trüeylle kuunnella tuntikausia niiden suloista visertelyä tahi katsella niiden kuhertelua lammen rantamilla.
Hän ei ajatellut niitä sillä hetkellä, vaan jotakin muuta, kenties sinisiä ulpukoita — kenties kauristansa — mutta varmastikaan ei niitä, kun hän käydä tepsutteli iloisesti pitkin järven rantaa.
Hänen huomionsa kiintyi kuitenkin äkkiä lintuihin.
Yhtäkkiä ja ilman nähtävää syytä ne alkoivat kirkua ja lepatella ympäri puuta, niiden huutojen ja liikkeiden ilmaistessa suurta kiihtymystä ja levottomuutta.
44. luku.
"SÄHISIJÄKÄÄRME."
"Mikä voi olla somilla lintusillani hätänä?" kyseli Trüey itsekseen. "Jotakin on varmaan hullusti! En näe haukkaa. Kenties ne riitelevät keskenänsä. Menenpä sinne katsomaan. Saan ne pian rauhoitetuiksi."
Niin sanoen hän paransi vauhtiansa ja kulkien järvenpään ympäri meni ulos niemekkeelle, kunnes seisoi pajun juurella.