Saavuttuaan aivan vedenrajaan hän seisoi tuijottaen tuota inhoittavaa oliota ja vapisi tuijottaessaan.
Jos Trüey olisi tuntenut, minkälainen tuo matelija oli, olisi hän vapissut vielä enemmän. Hän näki edessään erään kaikkein myrkyllisimmistä käärmeistä, mustan najan eli "sähisijäkäärmeen" — Afrikan kobran — paljoa vaarallisemman kuin sen intialainen heimolainen cobra de capello, koska se on paljon vilkkaampiliikkeinen ja sen purema on yhtä tuhoatuottava.
Trüey ei tätä tiennyt. Hän tiesi vain, että tuossa oli suuri, inhoittava käärme, miltei kaksi kertaa hänen pituisensa, suurine avoimine kitoineen ja välkkyvine kielineen, nähtävästi valmiina syömään hänet. Se oli kyllin pelottavaa hänelle, pikku raukalle! Ja hän tuijotti ja vapisi ja vapisi ja tuijotti jälleen.
Niin vihaiselta kuin kobra näyttikin, ei se kääntynyt sivulle hyökätäkseen hänen kimppuunsa. Ei se myös jäänyt puun luo. Sähistyänsä kauan ja kovasti se laskeutui maahan ja liukui nopeasti pois.
Se meni suoraan kannakselle kuin aikoen mennä sen yli ja vetäytyä erääseen pensaikkoon, joka kasvoi matkan päässä mantereella.
Trüey toivoi, että sellainen oli sen aikomus, ja alkoi juuri tuntea itsensä turvalliseksi jälleen, kun käärme äkkiä asettui kiemuralle kapealle maakannakselle ikäänkuin aikoen jäädä siihen.
Se oli tehnyt tämän tempun niin äkkiä ja nähtävästi ilman ennakkomiettimistä, että Trüey katseli keksiäkseen syyn. Hetki sitten se liukui eteenpäin tehden nopeasti paluuta, sen kimalteleva ruumis ojennettuna täyteen pituuteen pitkin maata. Seuraavassa silmänräpäyksessä se oli muuttunut köysikiemuran näköiseksi, jonka reunasta pisti esiin sen julma pää, niskan suomuinen nahka leveälle ulottuen muodoltansa päähineen kaltaisena, mikä on kobralla tunnusmerkkinä.
Trüey, kuten sanoimme, etsi syytä tähän äkkimuutokseen matelijan menettelyssä. Hän huomasi sen ensi silmäyksellä.
Järven rannasta tasankoa kohden ulottui tasaista kaltevaa maata. Sen kautta tultiin tälle niemekkeelle. Kun hän katsahti ympärilleen, näki hän kauriin lähestyvän rinnettä pitkin. Antiloopin ilmestyminen oli keskeyttänyt käärmeen paluumatkan.
Huomatessaan käärmeen Trüey oli ensin huudahtanut säikähtyneenä. Tämä huuto oli kutsunut paikalle hänen lemmikkinsä — joka oli viivytellyt taempana ruohoa syöden — ja nyt se hyppeli eteenpäin valkea häntä pystyssä ja suuret ruskeat silmät loistaen kysyvin ilmein.