Käärmeensyöjä on afrikalainen lintu eikä vain Etelä-Afrikalle ominainen, koska sitä on Gambiassakin. Se on myös Filippinien-saarten asukas. On epätietoisuutta siitä, onko Filippinien saarten laji sama kuin afrikalainen. Höyhenpeitteessä on eroavaisuutta, vaikka varsin vähäistä. Höyhentöyhdön järjestys eroaa noilla kahdella, ja pyrstösulat ovat eri lailla asettuneet. Afrikalaisella lajilla on kaksi keskimmäistä pisimmät, kun taas Filippinien käärmeensyöjällä kaksi syrjimmäistä pistää esiin — antaen linnun pyrstölle "haara"- eli pääskyspyrstön muodon. Muutamia eroavaisuuksia on myös havaittu etelä-afrikalaisen ja Gambian linnun välillä.
Käärmeensyöjä on kuitenkin varsin ainoalaatuinen lintu; ja luonnontutkijat, voimatta luokittaa sitä joko haukkojen, kotkien, korppikotkien, kanalintujen tahi kurkien joukkoon, ovat kohottaneet sen muodostamaan eri heimon suvun ja lajin yksikseen.
Etelä-Afrikassa se asustaa mielellään suurilla tasangoilla ja kuivalla "karoolla", astuskellen sinne tänne saalista etsimässä. Se ei elä parvissa, vaan yksin tai parittain, tehden pesänsä puihin — tavallisesti tiheisiin, oksisiin lajeihin — mikä tekee perin vaikeaksi pesää lähestyä. Koko rakennus on noin kolme jalkaa läpimitaten ja muistuttaa puihin rakentavien kotkien pesiä. Se on tavallisesti verhottu höyhenillä ja untuvilla, ja kaksi tai kolme munaa haudotaan yhdellä kertaa.
Käärmeensyöjä on oivallinen juoksija ja viettää enemmän aikansa maassa kuin lentäen. Se on arka, varovainen lintu, mutta siitä huolimatta sen helposti voi kesyttää; eikä ole lainkaan harvinaista nähdä niitä Kap-maan farmarien talojen luona, joissa niitä pidetään kesyinä, koska ne ovat hyödyllisiä hävittäessään käärmeitä, sisiliskoja ja muita tuhoeläimiä. Niitä on kauan sitten viety Ranskan Länsi-Intian saarille ja totutettu sikäläiseen ilmanalaan — jotta ne kävisivät sotaa vaarallista "keltaista käärmettä" (Trigonocephalus lanceolatus) vastaan, joka on noiden seutujen viljelysmaiden vaivana.
Se lintu, joka niin otolliseen aikaan oli ilmestynyt Janin ja Trüeyn väliin ja epäilemättä pelastanut toisen tai toisen tahi kumpaisenkin spuugh-slangin kuolettavasta puremasta, oli käärmeensyöjä — se oli kesytetty ja tehnyt asuntonsa suuren nwanapuun oksien sekaan. Metsästäjät olivat löytäneet sen lakeudelta jonkun eläimen — kenties oikein suuren käärmeen — haavoittamana ja tuoneet sen harvinaisuutena kotiin. Ajan tullen se parani kokonaan haavoistansa, mutta se ystävyys, jota se oli saanut osakseen sairaana ollessaan, ei ollut turhaan heitettyä. Kun se jälleen saattoi käyttää siipiänsä, kieltäytyi se lähtemästä pois suojelijoittensa luota, vaan jäi tottumuksesta leiriin — vaikka se tekikin usein retkiä ympäröiville tasangoille etsien mieliruokaansa. Se palasi kuitenkin aina illalla ja nukkui suuren nwanapuun oksien seassa. Se oli tietysti Janin suosikki ja Jan oli sille perin hyvä; nyt se maksoi takaisin kaiken hänen hyvyytensä pelastaessaan hänet kuolettavan kobran hampaista.
Toinnuttuaan säikähdyksestänsä lapset seisoivat katsellen harvinaista taistelua käärmeen ja käärmeensyöjän välillä.
Siepatessaan ensin matelijan lintu oli ottanut sen niskasta nokkaansa. Se ei kenties olisi tehnyt sitä niin nopeasti, jollei käärmeen huomio olisi ollut käännettynä lapsiin, siten estäen sitä olemasta varuillaan.
Onnistuttuansa sieppaamaan matelijan lintu nousi melkein kohtisuoraan monen sylen korkeuteen ja sitten, avaten nokkansa, antoi käärmeen pudota maahan. Sen tarkoitus oli huumata tämä putoamisella; ja voidakseen tehdä sen vielä vaikuttavammin se olisi kantanut kobran korkeammalle, jollei tämä olisi estänyt sitä koettamalla kietoutua siipien ympärille.
Annettuansa saaliinsa pudota ei käärmeensyöjä jäänyt ilmaan. Päinvastoin se syöksyi putoavan matelijan perässä, ja samassa kun tämä kosketti maata ja ennenkuin se ehti asettua puolustusasentoon, kävi lintu sen kimppuun levitetyin jaloin antaen sille ankaran iskun niskan paikkeille. Käärme ei ollut vielä kuin vähäisen vahingoittunut ja heittäytyen kiemuraan se oli valmis puolustautumaan. Sen kita oli avattu laajimmilleen, sen kieli ojennettu esiin, sen hampaat olivat pystyssä ja sen silmät säihkyivät raivoa ja myrkkyä. Kauhealta vastustajalta se näytti, ja hetken aikaa näytti sihteerikin niin ajattelevan seistessään maassa vastatusten sen kanssa.
Pian lintu kuitenkin alkoi lähestyä sitä uudistaakseen hyökkäyksensä, joskin tuo läheneminen tapahtui varovaisella tavalla. Toisen vankan siipensä sulat levitettyinä laajaksi kilveksi se lähestyi matelijaa sivuittain ja, tultuansa kyllin lähelle, pyörähti äkkiä, kääntyen säärillänsä kuin akselin ympäri, ja läimähytti voimakkaasti toisella siivellänsä. Isku annettiin hyvin tuloksin. Se osui käärmeen päähän ja näytti huumanneen sen. Sen kaula painui ja kiemurat heltisivät. Ennenkuin se saattoi toipua, oli se vielä kerran käärmeensyöjän nokassa ja sitä laahattiin ilman halki.