Mitä se voi merkitä? Pelkäsivätkö ne sen rumia sarvia? Lepäsivätkö ne, ennenkuin tekisivät verisen rynnäkkönsä?
Metsämiehen katse oli herkeämättä kiinnitettynä mielenkiintoiseen ryhmään.
Hetken kuluttua antilooppi, saatuansa hiukan hengähtää ja nähdessään lauman olevan niin etäällä, lähti uudelleen liikkeelle.
Tällä kertaa se juoksi sivullepäin, aikoen nähtävästi joutua sillä taholla olevalle kukkulalle, jonka rinteitä se epäilemättä arveli voivansa käyttää hyödyksensä. Mutta tuskin oli eläin pyyhkäissyt liikkeelle, kun koirat hyökkäsivät sen jälkeen ja viidensadan kyynärän juoksun jälkeen saivat sen taas pysähtymään. Jälleen asettui lauma vähän matkan päähän, ja kaama-antilooppi seisoi yksin lakeudella!
Vielä kerran se koetti päästä pakoon ja pyyhälsi menemään niin nopeasti, kuin koivet vielä jaksoivat, koirat kuten ennenkin parvessa perässä.
Tällä kertaa antilooppi juoksi uuteen suuntaan pyrkien vuorta kohden; ja kun ajo nyt kävi varsin läheltä nwanapuuta, näki jokainen sen mainiosti.
Kaama näytti juoksevan entistä nopeammin, tahi joka tapauksessa eivät koirat nyt näyttäneet sitä saavuttavan. Kenttäkornetti, kuten kaikki nuorempikin väki, toivoi, että eläinparka pääsisi pakoon väsymättömiltä takaa-ajajiltaan.
He katselivat ajoa, kunnes juuri saattoivat nähdä antiloopin heleän ruumiin kaukana, näyttäen keltaiselta pisteeltä vuorenseinää vasten, mutta koiria ei enää näkynyt. Sitten keltainen piste äkkiä katosi, kuten kynttilä olisi sammunut, eivätkä he voineet enää sitä nähdä.
Epäilemättä oli antilooppi sysätty alas!
Omituinen epäilys tuli van Bloomin mieleen ja käskien satuloida kvaggat hän ratsasti Hansin ja Hendrikin kanssa sitä paikkaa kohden, missä antilooppi oli viimeksi nähty.