He lähestyivät paikkaa varovasti; ja eräiden pensaiden suojassa heidän onnistui päästä kahdensadan kyynärän päähän siitä kohdasta tulematta huomatuiksi. Erikoinen näytelmä palkitsi heidän vaivansa.
Noin kuuden sylen päässä kallion takana oli antiloopin ruumis, jonka koirat olivat sinne syösseet. Sen olivat jo puoleksi syöneet, ei koirat, jotka sitä olivat ajaneet, vaan niiden kaikenikäiset penikat, joita luvultansa runsaasti kuutisenkymmentä seisoi haaskan ympärillä, kiskoen irti sen lihaa ja äristen toisillensa. Muutamia täysikasvuisia koiria, jotka olivat ottaneet ajoon osaa, nähtiin makaamassa maassa vielä huohottaen ankaran juoksun perästä; mutta useimmat niistä olivat kadonneet, epäilemättä niihin lukemattomiin pieniin luoliin ja rotkoihin, joita kallion pohjalla aukesi.
Ei voinut epäillä omituista tosiasiaa, — että villikoirat olivat järjestystä noudattaen ajaneet antiloopin pesäpaikallensa poikastensa ravinnoksi, ja että ne olivat pidättäytyneet sitä tappamasta lakeudella säästääkseen itseltänsä vaivan laahata sitä matkan päästä.
Näillä eläimillä ei todella olekaan — toisin kuin Felidae-suvulla — voimaa kuljettaa suurta taakkaa pitemmän matkan päähän; siitä johtui niiden ihmeellinen vaisto, joka sai ne ohjaamaan antiloopin juuri sille paikalle, missä sen lihaa tarvittiin.
Että ne tätä omituista tapaa noudattivat alinomaa, sitä todistivat suurten erilaisten antiloopien lukemattomat luut ja sarvet, joita oli hajallaan paikalla.
Van Bloom piti silmällä nuoria pentuja, ja kaikki kolme hyökkäsivät niitä kohden. Mutta se oli turhaa. Yhtä viekkaina kuin niiden isät ja emot, jättivät pikku veitikat heti ateriansa nähdessään tunkeilijat ja ryntäsivät pois luoliinsa!
Ne eivät kuitenkaan olleet kyllin ovelia välttääkseen ansoja, joita niille asetettiin joka päivä viikon kuluessa; ja ennenkuin tuo aika oli kulunut, oli niitä toistakymmentä kaikessa turvassa kesytettyinä pienessä kopissa, joka oli niille erikoisesti rakennettu suuren nwanapuun varjoon.
* * * * *
Ei ollut kulunut kuutta kuukautta tästä, kun niitä oli useita metsästysmatkalla, opetettuina norsunajoon, jonka työn ne suorittivatkin niin rohkeasti ja taitavasti kuin puhtainta rotua olevat koirat.
48. luku.