Ne kestävät pitkät ajat, kun ovat hyvin kuivatuita; ja usein ne ovat ainoa ruokavarasto, johon köyhemmät alkuasukkaat voivat turvautua kokonaisena kulutuskautena.
Monien heimojen kesken — erityisesti niiden, jotka eivät ole maata viljeleviä — heinäsirkkojen tulo on riemun lähde. Nämä ihmiset menevät säkkeineen ja useinpa kuormajuhtineen keräämään ja tuomaan niitä kyliinsä; ja silloin niitä kootaan ja pannaan varastoon suunnattomat kasat, samalla tapaa kuin viljaa.
Näistä asioista jutellessa kului ilta, kunnes oli aika laskeutua makuulle. Kenttäkornetti meni ulos vielä kerran tarkastamaan tuulta; ja sitten pienen kraalin ovi suljettiin, ja perhe kävi levolle.
5. luku.
HEINÄSIRKKOJEN LENTO.
Kenttäkornetti nukkui varsin vähän. Levottomuus piti häntä valveilla. Hän kääntelehti ja heittelehti ja ajatteli heinäsirkkoja. Toisin ajoin hän nukahti ja uneksi heinäsirkoista, sirkoista ja kaikenlaisista suurista pitkäsäärisistä, mulkosilmäisistä hyönteisistä. Hän oli iloinen, kun ensi valonsäde tunkeutui hänen huoneensa pienen akkunan läpi.
Hän hypähti pystyyn; ja pysyen tuskin alallaan pukeutuakseen hän ryntäsi ulos taivasalle. Oli vielä pimeä, mutta hän ei halunnutkaan nähdä tuulta. Hänen ei tarvinnut nykäistä höyhensulkaa tai pitää hattuansa ylhäällä. Totuus oli liian selvä. Navakka tuuli puhalsi — lännestä!
Puoliksi ymmällä hän juoksi kauemmaksi ollakseen asiasta varma. Hän juoksi, kunnes selviytyi aidoista, jotka ympäröivät kraaleja ja puutarhaa.
Hän pysähtyi ja tunnusteli ilmaa. Valitettavasti oli hänen ensi vaikutelmansa oikea. Tuuli puhalsi suoraan lännestä — suoraan heinäsirkkaparvesta. Hän tunsi jo noista inhoittavista hyönteisistä tulevaa hajua: ei ollut enää syytä epäillä.
Van Bloom palasi taloonsa apein mielin. Hänellä ei ollut enää toivon rahtuakaan säästyä tuosta kauheasta vierailusta.