Mutta kaikki tuo ei merkinnyt mitään. Kauan ennen iltaa he tunsivat suurempaa pulaa — veden puutetta!
Kiirehtiessään lähtemään kraalinsa autiosta läheisyydestä van Bloom ei ollut muistanut varata vettä vankkureihin — surkea laiminlyönti Etelä-Afrikan kaltaisessa maassa, missä lähteet ovat harvinaisia ja juoksevien virtojen tapaaminen epävarmaa. Surkea laiminlyönti todellakin, kuten he nyt huomasivat — sillä paljon ennen yön tuloa he kaikki vaikeroivat vettä — kaikki yhtä lailla kärsien janon tuskia.
Van Bloomia janotti, mutta hän ei ajatellut itseänsä muutoin kuin kärsien itsesyytöksistään. Hän moitti itseänsä siitä, että oli lyönyt laimin hankkia tarpeellisen määrän vettä. Hän oli syypää kaikkien muiden kärsimykseen. Hän tunsi itsensä viheliäiseksi ja nöyryytetyksi huolimattomuutensa tähden.
Hän ei voinut luvata heille mitään lievennystä — ei ainakaan ennen lähteelle saapumista. Hän ei tiennyt lähempänä mitään vettä.
Mahdotonta olisi saapua lähteelle sinä iltana. Oli jo myöhä heidän lähtiessään. Härät kulkevat hitaasti. Puolet välimatkasta ne voisivat taivaltaa ennen auringonlaskua.
Saadakseen vettä heidän tulisi taivaltaa kaiken yötä; mutta sitä he eivät voineet monesta syystä tehdä. Härät tarvitsivat lepoa — sitä enemmän kun olivat nälissään; ja nyt van Bloom huomasi liian myöhään toisen tekemänsä laiminlyönnin — hän ei ollut kerännyt, heinäsirkkojen ohilentäessä, näitä riittävää määrää antaakseen karjallensa ruoaksi.
Tätä tapaa usein käytetään samanlaisissa olosuhteissa, mutta kenttäkornetti ei ollut tullut sitä ajatelleeksi; ja kun ainoastaan vähän heinäsirkkoja laskeutui kraaleihin, joihin eläimet olivat teljetyt, olivat nämä siis olleet ruoatta edellisestä päivästä lähtien. Härät etenkin näyttivät heikkouden oireita ja vetivät vankkureita laiskasti, joten Swartboyn ääni ja pitkä piiska olivat alituisessa työssä.
Mutta oli muitakin syitä, joiden tähden heidän olisi pysähdyttävä yön tullessa. Kenttäkornetti ei ollut varsin varma suunnasta. Hän ei voisi yön aikana seurata sitä, kun ei ollut tien varjoakaan häntä ohjaamassa. Sitäpaitsi olisi vaarallista taivaltaa yöllä, sillä silloin Afrikan yöllinen ryöväri, raivoisa leijona, on liikkeellä.
Heidän olisi siis pakko pysähtyä yöksi, saivat sitten vettä tai ei.
Oli vielä puolisen tuntia auringonlaskuun van Bloomin päästessä tähän ratkaisuun. Hän jatkoi kulkua vähän kauemmaksi vain siinä toivossa, että saapuisi paikalle, jossa olisi ruohoa. He olivat nyt enemmän kuin kahdenkymmenen mailin päässä lähtökohdastaan, ja yhä heinäsirkkain synkät jäljet peittivät tasankoa. Ei vieläkään ruohoa näkyvissä, pensaat yhä lehdettömiä ja kuorituita!