Kenttäkornetti alkoi uskoa vaeltavansa suoraan siihen suuntaan, josta heinäsirkat olivat tulleet. Länteen hän kulki, sen hän tiesi. Mutta hän ei ollut vielä varma siitä, ettei muuttoparvi ollutkin lähestynyt lännestä, pohjoisen asemasta. Jos niin olisi, saisivat he kenties kulkea päiviä, ennenkuin näkisivät ruohotilkkua.
Nämä ajatukset huolettivat häntä, ja levottomin silmin hän tarkasteli lakeutta ylt'yleensä, edestään samoin kuin vasemmalta ja oikealta.
Tarkkasilmäisen bushmannin huudahdus teki ilahuttavan vaikutuksen.
Hän näki ruohoa edessä päin. Hän näki muutamia pensaita ja lehtiä!
Ne olivat vielä noin mailin päässä, mutta härät liikkuivat ripeämmin
eteenpäin, ikäänkuin olisivat ymmärtäneet ilmoituksen.
Kuljettuansa vielä mailin he saavuttivat ruohoa todellakin. Se oli niukka laidun kuitenkin — muutamia hajallaan olevia korsia kasvoi punertavassa maassa, mutta ei ainoassakaan paikassa suupalaksikaan härälle. Sitä oli juuri paraiksi turhilla toiveilla kiusaamaan elukkaparkoja voimatta täyttää niiden vatsaa. Se varmensi kuitenkin van Bloomille, että he olivat nyt päässeet heinäsirkkain jälkien tuolle puolelle; ja hän jatkoi kulkuaan hiukan kauemmaksi toivoen laitumen paranevan.
Niin se ei kuitenkaan käynyt. Seutu, jonka läpi he samosivat, oli villiä hedelmätöntä tasankoa — melkein yhtä tyhjää kasvullisuudesta kuin sekin, jonka kautta he tähän asti olivat matkanneet. Sen autius ei enää johtunut heinäsirkoista, vaan veden puutteesta.
Heillä ei ollut enää aikaa etsiä laidunta. Aurinko oli jo taivaanrannan alapuolella heidän pysähtyessään riisuakseen valjaat.
Olisi pitänyt pystyttää kraali karjalle ja toinen lampaille ja vuohille. Siellä oli kyllin pensaita, joista ne olisi voinut laatia, mutta kelläpä tuossa väsyneessä joukossa oli voimaa katkoa niitä ja laahata paikalle?
Oli kyllin työtä — teurastaa lammas illalliseksi ja kerätä sen valmistamiseen tarvittavat puut. Mitään kraalia ei tehty. Hevoset sidottiin vankkurien ympäri. Härät, karja, lampaat ja vuohet laskettiin vapaiksi ja saivat mennä minne halusivat. Koska lähellä ei ollut mitään houkuttelevaa laidunta, toivottiin, etteivät ne pitkän matkan vaivojen jälkeen harhailisi kauas leiritulesta, jota poltettiin läpi koko yön.
8. luku.