Mutta miten se oli suoritettava? Ovi oli vielä saranoillaan, samoin ikkunaluukut. Jos he vain pääsisivät niihin käsiksi ja saisivat ne lujasti suljetuiksi, olisi heillä leijona vallassaan ja he voisivat surmata sen kaikessa rauhassa.
Mutta miten sulkea turvallisesti niin ovi kuin akkunakin? Siinä ilmeni nyt vaikeus.
Jos joku heistä lähestyisi, näkisi sen leijona varmasti sisältä ja raivoissaan kun se oli, epäilemättä karkaisi heidän kimppuunsa. Vaikkapa he lähenisivät ratsain suorittamaan aiettaan, eivät he olisi paljoa turvatumpia. Hevoset eivät seisoisi hiljaa, sillaikaa kun he ojentautuisivat tarttumaan säppiin tai kädensijaan. Kaikki kolme eläintä tanssivat jo kiihoittuneina. Ne tiesivät leijonan olevan sisällä, ajoittainen murina ilmaisi sen läsnäolon — ne eivät lähestyisi ovea tai ikkunaa kyllin tyynesti; ja niiden tömistelyn ja pärskimisen seuraus olisi, että vihastunut peto ryntäisi niiden kimppuun.
Oli siis selvää, että niin hyvin oven kuin ikkunan sulkeminen olisi perin vaarallinen yritys. Niin kauan kuin ratsastajat olivat avoimella kentällä ja jonkun matkan päässä leijonasta, ei heillä ollut syytä pelkoon; mutta jos he ajaisivat lähelle ja takertuisivat aituuksien väliin, joutuisi joku heistä todennäköisesti villin pedon uhriksi.
Alhainen on kenties bushmannin älyn mitta, mutta on jokin hänelle erikoinen laji, jossa hän näyttää kunnostautuvan. Kaikissa metsästystaitoa koskevissa seikoissa hänen järkensä, tai vaistoksi voit sitä melkein sanoa, on täysin korkeammalle kehittyneen kaukaasialaisen älyn tasalla. Tämä johtuu epäilemättä noiden erikoisten kykyjen ankarasta ja alituisesta harjoittamisesta — ankarasta ja alituisesta, koska koko hänen olemassaolonsa usein riippuu niiden menestyksellisestä käyttämisestä.
Vaikka Swartboyn hartioilla olikin suunnaton, muodoton pää, oli siinä aika varasto ymmärrystä; ja sitä käyttämään oli häntä opettanut elämä, joka oli ankaraa ponnistusta vatsan vaatimuksien tyydyttämiseksi. Tällä hetkellä Swartboyn järki auttoi joukkuetta.
"Baas!" sanoi hän, koettaen hillitä isäntänsä kärsimättömyyttä, "varttoo vähä, mun baas! Jättää vanhalle Bushylle ovi sulkea. Hän sen tehdä."
"Millä tavoin?" kysyi van Bloom.
"Varttoo vähä, mun baas! ei kauan odottaa — saa nähdä."
Kaikki kolme olivat ratsastaneet yhteen noin sadan kyynärän päähän kraalista. Van Bloom ja Hendrik istuivat ääneti ja katselivat bushmannin hankkeita.