Viimemainittu veti taskustaan kerän ohkaista nuoraa ja, kehitettyään sen huolellisesti auki, kiinnitti toisen pään nuoleen. Sitten hän ratsasti noin kolmenkymmenen kyynärän päähän talosta ja heittäytyi satulasta — ei aivan sisäänkäytävää vastapäätä, vaan hiukan toisella sivulla — niin että puisen oven etupinta oli siten suoraan hänen edessään, oven ollessa onneksi vain kolmenneljänneksen verran auki. Pitäen suitset käsivarrellaan hän jännitti jousensa ja lennätti nuolen oven puuaineeseen. Siellä se oli, pistäen esiin lähellä reunaa ja aivan säpin alla!
Niin pian kuin Swartboy oli ampunut vasaman, hypähti hän takaisin satulaan — ollakseen valmiina peräytymään, jos leijona loikkaisi ulos. Hän piti kuitenkin yhä kiinni nuorasta, jonka toinen pää oli liitetty nuoleen.
Nuolen kumahdus, sen iskiessä oveen, oli kiinnittänyt leijonan huomiota. Luonnollisesti ei kukaan heistä nähnyt sitä, mutta sen vihainen murina todisti niin olevan. Se ei kuitenkaan näyttäytynyt ja oli jälleen hiljaa.
Swartboy veti nyt nuoran kireälle — koetellen sitä ensin voimakkaalla tempaisulla; ja sitten tyytyväisenä sen lujuuteen antoi sille kovemman nykäyksen ja veti oven kiinni. Säppi toimi mainiosti, ja ovi pysyi suljettuna sittenkin, vaikka nuoraa lakattiin pingoittamasta.
Voidakseen avata oven olisi leijonan pitänyt älytä nostaa säppiä tai muussa tapauksessa murtautua läpi paksujen, vankkojen lautojen — kumpaakaan ei tarvinnut pelätä.
Mutta akkuna oli vielä auki, ja sen kautta leijona voisi helposti hypätä ulos. Swartboy aikoi tietysti sulkea sen samalla tavoin kuin ovenkin.
Mutta nyt ilmaantuikin erikoinen vaara. Hänellä oli vain yksi nuoranpala. Se oli kiinnitetty nuoleen, joka yhä oli ovessa. Miten hän voisi sen irroittaa ja saada haltuunsa?
Ei näyttänyt olevan muuta keinoa kuin mennä ovelle ja leikata se irti vasamasta. Tässä oli vaara tarjolla; sillä jos leijona hänet huomaisi ja ryntäisi ulos akkunasta, olisi; bushmanni mennyttä miestä.
Kuten useimmat heimolaisensa Swartboy oli enemmän ovela kuin uljas — joskin hän oli kaukana pelkurista. Hän ei sentään ollut lainkaan halukas sillä hetkellä menemään kraalin ovelle.
Sisältä kuuluva vihainen murina olisi saattanut pelosta värisemään uljaammankin sydämen kuin Swartboyn.