Siellä oli vielä aikamoinen risuläjä — kerätyitä polttopuita, joita heinäsirkat eivät olleet ahmineet. Tämä auttaisi heitä toteuttamaan aikeensa; ja kaikki kolme ryhtyivät heti vetämään niitä ja kasaamaan ovea vasten.

Olisi miltei voinut kuvitella leijonan päässeen heidän aikomuksensa perille; sillä vaikka se oli pitkän aikaa ollut aivan hiljaa, alkoi se nyt uuden karjuntajakson. Ehkä puiden kolina, niiden sattuessa oven ulkopuoleen, aiheutti sen; ja huomatessaan itsensä teljetyksi ja hätyytetyksi se oli tullut kärsimättömäksi. Mitä se oli etsinyt suojana, olikin muuttunut satimeksi, ja nyt se oli halukas pääsemään sieltä.

Tämä oli selvää sen alkamista mielenilmaisuista päättäen. He saattoivat kuulla sen hyökkäilevän — kulkien ovelta ikkunalle — iskien kumpiakin suunnattomilla käpälillään ja saaden ne tärisemään saranoillaan — koko ajan päästäen mitä ilkeimpiä karjahduksia.

Vaikkakaan ei aivan pelotta, nuo kolme jatkoivat työtänsä. Heillä oli käsillä hevoset, joiden selkään voisi hypätä, jos leijonan onnistuisi päästä tulen läpi. Oikeastaan he aikoivat nousta satulaan — niin pian kuin tuli kunnolla oli syttynyt — ja katsella paloa turvallisen välimatkan päästä.

He olivat laahanneet kaikki pensaat ja kuivat puut kasaten ne oven eteen. Swartboy oli ottanut esiin piinsä ja tulirautansa ja oli iskemäisillään, kun sisältä kuului kovaa raapimista, joka oli erilaista kuin mikään heidän korviinsa ennen kuulunut. Se oli leijonan kynsien rapina seinää vastaan, mutta sillä oli omituinen sävy kuin jos eläin olisi ponnistellut ankarasti; samalla sen ääni tuntui käheältä ja tukahtuneelta ja kuului tulevan etäältä.

Mitä pedolla oli tekeillä?

He seisoivat hetkisen katsellen toisiansa levottomina. Raapimista jatkui — käheää karjuntaa aika-ajoin — mutta se loppui viimein; ja sitten kuului korskahdus, jota seurasi niin kova ja selvä karjaisu, että kaikki kolme säpsähtivät pelästyneinä. He eivät voineet uskoa, että heidän ja heidän vaarallisen vihollisensa välillä oli seiniä!

Jälleen kaikui tuo hirmuinen kiljunta. Taivaan tähden! Se ei kuulunut enää sisältä — se tuli heidän yläpuoleltaan!

Oliko leijona katolla?

Kaikki kolme syöksyivät taaksepäin askeleen tai pari ja katsahtivat ylös. Heidän edessään oli näky, joka teki heidät hämmästyksestä ja kauhusta miltei mykiksi.