Ratsastaessaan takaisin he keskustelivat leijonista aikaa kuluttaakseen. Kaikki he tiesivät jotakin näistä eläimistä; mutta Swartboy, joka oli syntynyt ja kasvanut pensastossa, ihan niiden oleskelupaikan keskellä, tunsi tietysti hyvin niiden tavat — jopa paljoa paremmin kuin itse monsieur Buffon.
Olisi sanojen tuhlausta kuvata leijonan ulkonaista muotoa. Jokaisen lukijani täytyy tuntea leijona ulkonäöltä, joko nähtyänsä sen eläintieteellisessä kokoelmassa tai sen täytetyn nahan jossakin museossa. Jokainen tuntee eläimen muodon ja sen suuren, tuuhean harjan. Jokainen tietää vielä, että naarasleijona on vailla tätä lisäkettä ja että se näöltään ja kooltaan eroaa melkoisesti koiraksesta.
Vaikka ei olekaan kahta lajia leijonia, on olemassa mitä sanotaan muunnoksiksi, mutta nämä eroavat varsin vähän toisistaan — paljon vähemmän kuin useimpien muiden eläinten muunnokset.
On olemassa seitsemän tunnettua muunnosta. Berberi-leijona, Senegalin leijona, intialainen leijona, persialainen, keltainen Kap-maan, musta Kap-maan ja harjaton leijona.
Näiden eläinten eroavaisuudet eivät ole niin suuria, ettei kuka tahansa yhdellä silmäyksellä voisi huomata niiden olevan samaa sukua ja lajia. Persialainen muunnos on vähäisen pienempi kuin muut; berberiläinen on tummemman ruskea ja tuuheaharjainen; Senegalin leijona on vaalea, hohtavan keltainen väriltään ja ohutharjainen, kun taas harjaton leijona, kuten nimi sanoo, on tätä lisäkettä vailla. Viimemainitun lajin olemassaoloa epäilevät muutamat luonnontutkijat. Sitä sanotaan tavattavan Syyriassa.
Kaksi Kap-maan leijonaa eroaa toisistaan pääasiallisesti harjansa värissä. Toisella se on musta tai tummanruskea — toisella ruskeankeltainen, kuten muukin ruumis.
Kaikista leijonista ovat etelä-afrikalaiset kenties suurimmat, ja musta muunnos raivoisin ja vaarallisin.
Leijonia on Afrikan koko mantereella ja Aasian eteläisissä maissa. Ne olivat ennen yleisiä osissa Eurooppaakin, jossa niitä ei enää ole. Amerikassa ei ole leijonia. Espanjalais-amerikalaisissa maissa leijonan (leon) nimellä tunnettu eläin on cougar eli puuma (Felis concolor), joka ei ole kolmannestakaan leijonan koosta ja muistuttaa eläinten kuningasta ainoastaan ollen samaa keltaisenruskeata väriä. Puuma ei eroa paljoakaan kuuden kuukauden vanhasta leijonanpennusta.
Afrika on erikoisesti leijonan maa. Sitä tavataan kautta koko mantereen — paitsi luonnollisesti muutamissa tiheään asutuissa seuduissa, joista ihminen on sen karkoittanut.
Leijonaa on nimitetty "metsien kuninkaaksi". Tämä näyttää olevan väärä nimitys. Se ei ole varsinainen metsäeläin. Se ei voi kiivetä puihin, ja sen tähden se metsässä vähemmän helposti hankkisi ravintonsa kuin aukealla tasangolla. Pantteri, leopardi ja jaguaari ovat kaikki puukiipijöitä. Ne voivat seurata lintua sen pesään ja apinaa sen yöpuulle. Metsä on niille soveltuva koti. Ne ovat metsäeläimiä. Mutta ei leijona. Aukeilla tasangoilla — missä isot märehtijät mielellään kuljeksivat — ja niitä reunustavissa matalissa, tuuheissa tiheiköissä leijona mielellään asustaa.