Itseään varten hänellä ei ollut kunnianhimoista rikastumisen pyrkimystä. Hän olisi tyytynyt viettämäänsä yksinkertaiseen elämään ja vähät välittänyt omaisuutensa kartuttamisesta. Mutta muut syyt vaikuttivat hänen mieleensä — pienen perheen tulevaisuus. Hän ei voinut sietää lastensa varttuvan ilman kasvatusta keskellä villejä tasankoja.
Ei, heidän täytyisi kerran palata ihmisten ilmoille, näyttelemään osaansa yhteiskunnallisen ja sivistyneen elämän näytelmässä. Tämä oli hänen suunnitelmansa.
Mutta miten toteuttaa tämä aie? Vaikkakin hänet oli armahdettu n.s. valtiorikoksestansa ja hän nyt oli vapaa palaamaan siirtomaan rajojen sisälle, oli hän huonosti varustettu sitä tarkoitusta varten. Hänen köyhä, vähentynyt laumansa ei riittäisi, jotta hän voisi jäädä asumaan siirtokunnan alueelle. Se tuskin elättäisi häntä kuukauden aikaa. Palata olisi samaa kuin palata kerjäläisenä.
Tämänsuuntaiset mietteet tuottivat hänelle toisinaan huolta. Mutta ne myös lisäsivät hänen luonteensa tarmoa ja tekivät hänet innokkaammaksi voittamaan edessä olevat esteet.
Hän oli ollut hyvin uuttera kuluvan vuoden aikana. Turvatakseen karjansa talven ajaksi hän oli kylvänyt paljon maissia ja tattaria, ja nyt oli kumpikin sato kukoistavimmillaan. Hänen puutarhansakin hymyili ja lupasi yltäkylläisesti hedelmiä, melooneja ja keittiökasveja. Lyhyesti sanoen, pieni asuinpaikka, johon hän oli joksikin aikaa asettunut, oli keidas pienoiskoossa, ja hän itse iloitsi päivittäin silmiensä levätessä tuleentuvassa ympäristössä. Vielä kerran hän alkoi uneksia menestyksestä — vielä kerran toivoa, että hänen huono onnensa oli loppumassa.
Valitettavasti se oli turha toivo. Koettelemuksien sarja vielä odotti häntä — sarja onnettomuuksia, jotka riistivät häneltä melkein kaikki, mitä hän omisti, ja täydelleen muuttivat hänen elämäntapansa.
Kenties näitä sattumia tuskin voikaan sanoa onnettomuudeksi, koska ne lopulta johtivat onnelliseen tulokseen.
Mutta itse voit päättää, nuori lukija, kuultuasi "trek-buurin" ja hänen perheensä "historian ja seikkailut".
2. luku.