Entinen kenttäkornetti istuskeli kraalinsa edustalla — sitenhän nimitetään eteläafrikalaista asuntoa. Hänen huuliensa välistä pisti esiin iso piippu suunnattomine merenvahapesineen. Jokainen buuri on tupakoitsija.
Kuluneen elämän monista tappioista ja kärsimyksistä huolimatta hänen silmissään oli tyytyväisyyttä. Häntä ilahdutti kukoistavan viljansa näkeminen. Maissi oli nyt "maitonesteessä", ja tähkät, käärittyinä papyroksen kaltaiseen kuoreen, näyttivät täysiltä ja suurilta. Oli suloista kuulla pitkien viheliäisten lehtien suhinaa ja nähdä loistavien kultaisten kukintojen aaltoilevan tuulessa. Isännän sydän oli iloinen hänen silmäillessään lupaavaa maissisatoansa.
Mutta olipa toinenkin lupaava vilja, vielä enemmän omiaan ilahuttamaan hänen sydäntänsä — hänen hyvät lapsensa. Täällähän he ovat kaikki hänen luonaan.
Hans — vanhin — vakava, tyyni Hans työssä runsautta uhkuvassa puutarhassa; samalla kun vähäinen, mutta vilkas veitikka Jan, nuorin, katselee ja silloin tällöin auttaa veljeänsä. Hendrik — raju Hendrik, säteilevine kasvoineen ja vaaleine kiharoineen — askaroi hevosten luona, hevoskraalissa. Ja Trüey — kaunis, kirsikkaposkinen, pellavatukkainen Trüey — puuhailee lemmikkinsä — hyppykauriin vasikan kanssa ja näiden kahden kirkkaat silmät kilpailevat ilmeiden viattomuudessa ja herttaisuudessa.
Niin, kenttäkornetin sydän iloitsee hänen silmätessään lapsiansa toista toisensa jälkeen — ja syystäkin. He ovat kaikki kauniita katsella, kaikki lupaavat hyvää. Jos heidän isänsä tuntee hetkellistä tuskaa, sattuu se, kuten olemme jo sanoneet, hänen silmiensä pysähtyessä kirsikkaposkiseen, pellavatukkaiseen Gertrudeen.
Mutta aika on jo kauvan sitten lieventänyt tämän murheen hiljaiseksi alakuloisuudeksi. Sen tuska on lyhytaikainen, ja kenttäkornetin kasvot kirkastuvat jälleen hänen katsahtaessaan lapsikultiinsa, jotka ovat niin toivorikkaita ja lupaavia.
Hans ja Hendrik ovat jo kyllin vankkoja auttaakseen häntä hänen toimissaan — itse asiassa he ovat hänen ainoat apulaisensa, lukuunottamatta "Swartboyta".
Kuka on Swartboy?
Katsahda hevoskraaliin ja siellä näet Swartboyn puuhailevan nuoren isäntänsä, Hendrikin, kanssa paria hevosta satuloiden. Ota huomioosi Swartboyn näyttävän noin kolmikymmenvuotiaalta, ja niin vanha hän täysin onkin; mutta jos asettaisit mittakepin hänen viereensä, huomaisit, ettei hänen pituutensa ole paljoakaan yli neljän jalan. Hän on kuitenkin vankkarakenteinen ja olisi mittavampi vaakasuorassa suunnassa. Voit panna merkille, että hän on iholtaan kellahtava, vaikkakin hänen nimensä voisi saada sinut kuvittelemaan hänen olevan mustan — sillä "Swartboy" merkitsee "musta poika". Voit havaita, että hänen nenänsä on litteä ja vajonnut poskien tasoa alemmaksi; että hänen poskensa ovat ulkonevat, huulensa hyvin paksut, sieraimensa laajat, kasvonsa parrattomat ja hänen päänsä melkein hiukseton — sillä hänen päähänsä harvaan siroteltuja takkuisia villatukkuja voi tuskin kuvitella hiuksiksi. Voit vielä huomata, että hänen päänsä, sen kanssa suhteellisine korvineen, on luonnottoman suuri, ja että silmät ovat vinossa ja että niillä on kiinalaisilme. Voit huomata Swartboyssa kaikki ne tunnusmerkit, jotka ovat ominaisia Etelä-Afrikan "hottentoteille".
Swartboy ei kuitenkaan ole hottentotti — vaikkakin samaa rotua. Hän on bushmanni.