— Kaikki nämä seikat panin merkille ja vihdoin, kyllästyneenä niitä ihailemaan, valitsin joukosta kauniin naaraskauriin — sillä ajattelin päivällistäni ja tiesin, että naaraskauriinpaisti on maukkainta.
— Tähdättyäni huolellisesti laukaisin. Naaras kaatui, mutta kummakseni eivät toiset juosseet tiehensä. Muutamat etumaisista laukkasivat vain hiukkasen takaisinpäin tai hypähtivät ilmaan; mutta sitten ne jälleen ryhtyivät välinpitämättöminä ruohoa pureksimaan, ja pääjoukko eteni kuten ennenkin.
— Latasin niin pian kuin ehdin ja kaadoin toisen — tällä kertaa koiraksen — mutta kuten ennenkin pelottamatta muita.
— Ryhdyin lataamaan kolmatta kertaa; mutta ennenkuin olin valmis, olivat etumaiset joukot kulkeneet ohitseni kummallakin puolella ja huomasin olevani lauman keskellä.
— En pitänyt tarpeellisena piilottautua enää pensaan taakse, vaan kohosin polvilleni ja tähdäten lähimpään kaadoin senkin. Sen toverit eivät pysähtyneet, vaan juoksivat tuhansittain sen ruumiin yli.
— Latasin jälleen ja nousin seisomaan.
— Nyt johtui ensi kerran mieleeni ajatella hyppykauriiden omituista käyttäytymistä; sillä sen sijaan, että olisivat pötkineet pakoon minut nähdessään, ne vain hypähtivät hiukan sivulle ja sitten jatkoivat kulkuansa. Jonkinlainen vimma näytti ne vallanneen. Muistin kuulleeni, että sellainen oli niiden tapa niiden ollessa muuttovaelluksella. Tässä täytyi siis olla "trek-boken", ajattelin.
— Olin pian varma tästä, sillä lauma kasvoi joka hetki sankemmaksi ja sankemmaksi ympärilläni, kunnes lopuksi oli sellainen tungos, että aloin tuntea asemani omituiseksi. Ei sillä, että olisin pelännyt elukoita, koska niillä ei näyttänyt olevan mitään halua käyttää sarviansa minua vastaan. Päinvastoin ne tekivät kaikkensa päästäkseen pois tieltäni. Mutta ainoastaan lähimmät olivat säikähtyneitä; ja kun läsnäoloni ei millään tavoin kauhistuttanut niitä, jotka olivat sadan kyynärän päässä, eivät viimemainitut tehneet yritystäkään antaa tilaa. Luonnollisesti saattoivat lähimmät päästä vain parin askeleen päähän minusta, työntäen toisia ahtaammalle tai hypäten niiden selkään — joten noiden alituisesti ilmaan hyppivien takia ympärilläni oli koko ajan kahden elukan korkuinen piiri!
— En voi kuvailla omituisia tunteita, joita minulla oli tässä merkillisessä tilanteessa, tai kuinka kauan ehkä olisin voinut paikkani pitää. Kenties olisin ladannut ja ampunut jonkun aikaa, mutta juuri silloin johtuivat lampaat mieleeni.
— Ne kuljettavat ne mukanaan, ajattelin. Olin kuullut sellaisen olevan hyvin tavallista.