16. luku.
KAUHEA "TSETSE".
Vihannoiva verho, joka levisi heidän ympärillään — puiden vihreät lehdet — lähteen luona kasvavat kukkaset — kristallivesi uomassaan — matkan päässä kohoavat tummat, uljaat kalliot — kaikki yhdessä loivat viehättävän kuvan. Matkamiesten silmät riemastuivat, kun he sen näkivät; ja sillaikaa kun riisuttiin hevosia vankkurien edestä, toi jokainen ilmi iloisen hämmästyksensä.
Paikka näytti jokaista miellyttävän. Hans rakasti sen rauhallista ja metsäistä kauneutta. Tämä oli juuri sellainen paikka, jonka hän valitsisi, samoillakseen kirja kädessä ja unelmissa kuluttaakseen monta mieluisaa hetkeä. Hendrik piti siitä paljon, koska oli jo huomannut sitä, mille hän antoi nimen "laajat riistanjäljet": toisin sanoen, hän oli havainnut useiden Afrikan suurimpien villien eläinten jälkiä.
Pikku Trüey oli haltioissaan nähdessään niin paljon kauniita kukkia. Siellä oli loistavia helakanpunaisia kurjenpolvia, tähdenkaltaisia sulotuoksuisia jasmiineja ja komeita belladonnaliljoja suurine ruusunvärisine ja valkeine kukkineen; siellä eivät ainoastaan pienemmät kasvit olleet kukassa, vaan pensaita ja vieläpä puitakin peittivät koreat suloisesti tuoksuavat kukkaset. Siellä oli "sokeripensas" (Prolea mellifera), lajinsa kaunein, suurine pikarinmuotoisine, vaaleanpunaisine, valkeine ja vihreine terineen; ja siellä myöskin "hopeapuu" (Leucodendron argenteum), jonka sileät hopeiset lehdet tuulessa leikkien näyttivät suunnattomalta silkkikukkien joukolta; siellä olivat mimoosat peittyneinä kullankeltaisiin kukkiin, jotka täyttivät ilman voimakkaalla ja miellyttävällä tuoksullaan.
Harvinaisia kasvullisuuden muotoja oli ympäristössä tai aivan paikallakin: puuntapaisia aloeita suurine korallinpunaisine kukkatähkineen ja monenlaisia euphorbioita; siellä oli myös zamia palmuntapaisine lehtineen ja pehmeälehtinen Strelitzia reginae. Kaikkia näitä huomattiin tämän vastalöydetyn lähteen lähistöllä.
Enemmän kuin yksikään muu saavutti kuitenkin pikku Trüeyn ihailua kaunis sininen lumme (Nymphaea caerulea), joka epäilemättä on suloisimpia Afrikan kukista. Lähellä lähdettä, ainoastaan vähän matkaa tasangolle päin, oli lammikko — sitä olisi itse asiassa voinut sanoa pieneksi järveksi — ja sen vesien tyynellä povella uinuivat taivaansiniset teriöt kaikessa loistavassa ihanuudessaan.
Trüey oli kuljettaen pientä lemmikkiään nauhassa mennyt rannalle niitä katselemaan eikä luullut koskaan voivansa lakata tuijottamasta noin suloisiin kukkiin.
"Toivon, että isä jää tänne pitkäksi aikaa", sanoi hän seuralaiselleen, pikku Janille.
"Ja minä toivon myös. Kas! Trüey, mikä pulska puu tuolla on! Katsopas pähkinöitä, pääni suuruisia, sen vakuutan! Kuinkahan me saamme joitakin niistä tipahtamaan?"