Eivät kaikki, Swartboy teki poikkeuksen. Niin pian kun hänen silmänsä osuivat eläimeen, huudahti hän:
"Chukuroo — chukuroo!"
"Rhinoster, niinkö?" sanoi van Bloom tietäen, että "chukuroo" on alkuasukasten nimitys sarvikuonolle eli "rhinosterille", kuten hän sitä hollannin kielellä nimitti.
"Jaa, baas", vastasi Swartboy; "ja yksi oikein iso — 'kobaoba', pitkät sarvet, valkonen rhinoster."
Swartboy tarkoitti tällä, että puheena oleva eläin oli suurta lajia sarvikuonoja ja tunnetaan alkuasukkaiden kesken "kobaoba"-nimellä.
Todennäköisesti olet, nuori lukija, koko ikäsi arvellut, että on vain yhtä lajia sarvikuonoja maailmassa — nimittäin sarvikuono.
Salli minun ilmoittaa sinulle, että olet ollut väärässä käsityksessä.
Näitä perin kummallisia eläimiä on varsin monta selvästi eroavaa lajia.
Vähintään kahdeksan lajia tunnen; enkä epäröi sanoa, että Afrikan
keskiosien tultua täysin tutkituiksi, kuten myöskin Etelä-Aasian ja
Aasian saarten, niitä havaitaan olevan lisää lähes puolet sen vertaa.
Etelä-Afrikassa tunnetaan neljä määrättyä lajia; yksi Pohjois-Afrikassa elävä eroaa kaikista näistä; suuri Intian sarvikuono taasen muistuttaa ainoastaan vähän yhtäkään niistä. Erityistä lajia on Sumatran sarvikuono, tuon saaren asukas; ja vielä toista lajia Jaavan sarvikuono, Jaavan saarella tavattava. Täten meillä on kokonaista kahdeksaa lajia, jotka kaikki selvästi eroavat toisistaan.
Eniten tunnettu museoissa, eläintieteellisissä kokoelmissa ja kuvissa on kenties intialainen elukka. Sille on luonteenomaista poimuinen nahka, jota koristavat tiheässä kohoutumat eli pahkat, antaen sille kilventapaisen näön. Tämä erottaa sen afrikalaisista lajeista, jotka kaikki ovat vailla näitä pahkoja, joskin muutamien nahka on kuhmuista ja käsnäistä. Abessinialaisella sarvikuonolla on myös poimuinen nahka, joka antaa sille jonkun verran intialaisen näköä. Sekä Sumatran että Jaavan lajit ovat pieniä, verrattuina suunnattomaan serkkuunsa, intialaiseen sarvikuonoon, joka asustaa vain mantereella Intiassa, Siamissa ja Kochin-Kiinassa.
Jaavalainen laji muistuttaa enemmän intialaista, koska silläkin on nahassa sarveiskilpiä ja se on yksisarvinen. Se on kuitenkin vailla noita omituisia poimuja, jotka jälkimmäisille ovat luonteenomaisia. Sumatralaisella ei ole poimuja eikä sarveiskilpiä. Sen nahassa on ohut karvapeite, ja sarvipari saa sen hiukan muistuttamaan Afrikan kaksisarvisia lajeja.