Samalla kertaa siltä pääsi äännähdys, jonkinlainen röhkimisen ja viheltämisen välimuoto, veden pärskyessä sen sieraimista.

Elefantti myös lausui erikoisen tervehdyksensä torventörähdyksellä, joka kaikui kallioista, ja pysähtyi kulussaan heti kun näki sarvikuonon.

Epäilemättä olivat molemmat hämmästyneitä tapaamisesta, koska molemmat seisoivat muutamia sekunteja silmäten toisiaan ilmeisen kummastuneina.

Tämä tunne väistyi kuitenkin pian erään toisen tieltä. Vihan merkkejä alkoi ilmaantua. Oli selvää, että niiden välille oli nousemassa pahaa verta.

Siinä oli todellakin pieni pulma. Elefantti ei voinut päästä mukavasti veteen, jollei sarvikuono lähtenyt poukamasta; eikä sarvikuono hyvin voinut päästä poukamasta, niin kauan kuin elefantti suunnattomine paksuine jäsenineen tukki solan.

On totta, että kobaoba olisi voinut luikkia tiehensä toisen säärien välitse tai uida pois ja nousta maihin toisessa paikassa ja kummassakin tapauksessa jättää rannan vapaaksi.

Mutta kaikista maailman eläimistä on sarvikuono ehkä taipumattomin. Se on myös kaikkein rohkeimpia, ei pelkää ihmistä eikä eläintä — eipä edes ylistettyä leijonaa, jota se usein ajaa kuten kissaa. Niinpä ei vanhalla kobaoballa ollut aikomustakaan luovuttaa paikkaa elefantille, ja sen asennosta päättäen oli ilmeistä, ettei se aikonut luikkia tiehensä toisen vatsan alitse eikä uida yhtä vetäisyäkään sen vuoksi. Ei — ei ainoatakaan.

Jäi siis nähtäväksi, kuinka kunniakysymys ratkaistaisiin. Asiain tila oli käynyt niin mielenkiintoiseksi, että jok'ainoa leirissä tuijotti liikkumattomin silmin noita kahta suurta härkää — sillä sarvikuonokin oli "härkä" ja suurinta lajinsa kokoa.

Useita minuutteja ne seisoivat silmäten toisiansa. Elefantti, vaikka olikin paljon suurempi, tunsi vastustajansa hyvin. Se oli kohdannut sentapaisia ennen ja tiesi olla ylenkatsomatta toisen voimia. Kenties se oli ennen tätä joutunut kosketuksiin tuon pitkän vartaantapaisen kasvannaisen kanssa, joka pisti esiin kobaoban turvasta.

Joka tapauksessa se ei syöksynyt vastustajansa kimppuun heti — kuten se olisi tehnyt jollekin antilooppiparalle, joka olisi samalla tapaa joutunut sen tielle.