Sen kärsivällisyys kului kuitenkin loppuun. Sen vanhaa arvoa oli loukattu — sen mahtia vastustettu — se tahtoi saada kylpynsä ja juomisensa — se ei voinut kauempaa sietää sarvikuonon julkeutta.
Karjuen niin että kalliot kaikuivat se ryntäsi eteenpäin, sovitti torahampaansa lujasti vastustajansa hartioiden alle — kohotti mahtavasti ja heitti sarvikuonon kumoon veteen!
Hetkeksi viimemainittu vajosi ja läähätti ja pärski, pää puoleksi veden alla; mutta sekunnin kuluttua se oli jälleen jaloillaan ja hyökkäsi vuorostaan. Katselijat saattoivat nähdä, että se tähtäsi sarvillaan suoraan elefantin kylkiluihin ja että tämä teki kaikkensa pitääkseen päänsä sitä kohti.
Jälleen elefantti heitti kobaoban, ja jälleen tämä nousi ja ryntäsi vimmatusti suunnattoman vastustajansa kimppuun; ja niin molemmat taistelivat, että niiden ympärillä vesi oli valkoisena vaahtona.
Taistelu jatkui vedessä, kunnes elefantti, näyttäen luulevan vastustajallaan olevan sielläolosta etua, peräytyi solaan ja seisoi odottaen, pää järvelle päin. Tässä asennossa eivät solan reunat suojanneet sitä, kuten se ehkä luuli. Ne olivat liian matalat, ja sen leveät kyljet kohosivat paljon niiden yläpuolelle. Ne vain estivät sitä kääntymästä, ja tämä häiritsi sen liikkeiden vapautta.
Saattoi tuskin olla suunniteltua, että sarvikuono menetteli kuten se nyt teki, vaikka katselijoista siltä näytti. Kun elefantti asettui paikalleen solaan, kiipesi kobaoba ylös rannalle; ja sitten tehden äkkikäännöksen, pää maata kohden ja pitkä sarvi työntyen vaakasuorasti esiin se syöksyi vastustajaansa kohti ja iski sitä suoraan kylkiluihin. Katselijat näkivät sarven tunkeutuvan sisään, ja elefantin päästämä kova tuskanhuuto sekä sen ruumiin ja hännän nopeat liikkeet kertoivat selvästi, että se oli saanut vaikean haavan. Sen sijaan, että se olisi kauemmin seisonut solassa, se ryntäsi eteenpäin eikä pysähtynyt ennenkuin oli polvia myöten järvessä. Vetäin vettä kärsäänsä se nosti sen korkealle ja suunnaten sen taaksepäin tyhjensi suuret määrät vettä yli ruumiinsa ja sen paikan, johon oli saanut kobaoban sarven piston.
Sitten se juoksi ylös järvestä ja hyökkäili sinne tänne etsien sarvikuonoa; mutta pitkäsarvista ei voinut mistään löytää!
Päästyänsä poukamasta arvoansa alentamatta ja kenties luullen saavuttaneensa voiton, sarvikuono oli heti piston tehtyään laukannut pois ja kadonnut pensasten sekaan.
19. luku.