Toisinaan tavataan valkeita elefantteja. Ne ovat yksinkertaisesti "vaaleaihoisia", mutta sellaiset ovat useissa Aasian maissa korkeassa hinnassa, ja suuria summia niistä maksetaankin. Niitä kunnioitetaan myöskin taikauskoisesti muutamilla seuduilla.
Intialaista elefanttia tavataan nykyään useimmissa Aasian eteläisissä maissa, niihin lukien Ceylonin, Jaavan, Sumatran, Borneon suuret saaret j.n.e. Jokainen luonnollisesti tietää, että näissä maissa on jo aikoja sitten elefantti totutettu ihmisen palvelukseen ollen tavallaan kotieläin. Mutta niitä on myöskin villinä sekä Aasian mantereella että saarilla; ja elefantinmetsästys on Idän suurenmoisimpia urheiluja.
Afrikassa elefantteja on ainoastaan luonnontilassa. Tämän vähäntunnetun mannermaan ainoakaan kansa ei ole sitä kesyttänyt eikä totuttanut mitään tarkoitusta varten. Sitä pidetään arvossa vain kallisarvoisten torahampaiden ja myöskin sen lihan tähden. Jotkut ovat vakuuttaneet tämän lajin olevan rajumman kuin sen intialainen heimolainen ja ettei sitä voitaisi kesyttää. Tämä on kokonaan erehdystä. Syy, miksi afrikalaista norsua ei ole harjoitettu, on yksinkertaisesti se, ettei ainoakaan nykyisistä Afrikan kansoista ole vielä noussut kyllin korkealle sivistyskannalle, jotta ne osaisivat käyttää hyväkseen tämän arvokkaan eläimen palveluksia.
Afrikalainen norsu voidaan kesyttää ja totuttaa kuormaa kantamaan yhtä helposti kuin sen intialainen serkku. Koe on tehty; ja että se onnistuu, siihen ei tarvita parempaa todistetta kuin se, että eräällä aikakaudella sitä koetettiin ja suuressa mitassa. Kartagolaisen armeijan elefantit olivat tätä lajia.
Afrikalaista elefanttia tavataan nykyään keski- ja eteläosissa Afrikaa. Abessinia idässä ja Senegal lännessä ovat sen pohjoiset rajat, ja vain muutamia vuosia sitten se vaelsi etelää kohden Hyväntoivonniemelle saakka. Tavattoman pitkillä pyssyillä varustettujen hollantilaisten norsunmetsästäjien uutteruus on sen niiltä seuduin karkoittanut; ja nyt ei sitä enää tavata Orange-joen eteläpuolella.
Muutamat luonnontutkijat (Cuvier muiden muassa) luulivat abessinialaisen elefantin olevan intialaista lajia. Se ajatus on nyt hylätty, eikä ole mitään syytä arvella, että jälkimmäistä tavataan missään Afrikan osassa. On varsin luultavaa, että afrikalaisen lajin muunnoksia on tämän mantereen eri osissa. On tunnettua, että troopillisilla alueilla elävät ovat muita suurempia; ja Afrikan vuoriseuduissa, Niger-joen luona, sanotaan tavattavan punertavaa ja perin rajua lajia. On kuitenkin luultavaa, että nämä punaiset elefantit, joita on nähty, olivat sellaisia, joiden ruumiit olivat punaisen pölyn peittämiä, koska elefanteilla on tapana usein sirotella yllensä pölyä käyttäen kärsäänsä "jauhoittajana".
Swartboy kertoi eräästä muunnoksesta, joka tunnetaan hottentottien kesken "koes-copsin" nimellä. Tämä laji, sanoi hän, erosi tavallisista siinä, että siltä kokonaan puuttuivat torahampaat ja se oli paljon pahantapaisempi luonnostaan. Sen kohtaamista pelätään enimmän; mutta kun siinä ei ole mitään sellaista, jonka vuoksi kannattaisi vaivautua sitä surmaamaan, antavat metsästäjät sille tavallisesti laajan liikkumisalan.
Sellainen oli keskustelun kulku sinä iltana leiritulen ääressä. Useat tässä esitetyistä tiedoista antoi Hans, joka luonnollisesti oli kerännyt ne kirjoista; mutta bushmannikin antoi osuutensa — kenties laadultaan paljon luotettavamman.
Kaikki aikoivat ennen pitkää tehdä käytännössä tuttavuutta tämän suuren nelijalkaisen tottumusten ja tapojen kanssa; heille se oli tullut mielenkiintoisimmaksi kaikista elukoista.
21. luku.