Tietysti oli neljä jalkaa, joita kärsän ohella pidetään herkkupaloina, jo irroitettu vuohisnivelestä, ja nyt ne olivat rannalla Swartboyn vastaisia toimenpiteitä varten.
Seuraava tehtävä oli lihan "suolaaminen". Heillä oli varastossa suolaa — tuota kallisarvoista, vaikka ei välttämätöntä ainetta, kuten äskettäin on huomattu. Mutta sen määrä — talteen pistetty vankkurien kuivaan nurkkaan — oli kuitenkin pieni ja olisi loppunut lyhyeen norsua suolatessa.
Heillä ei ollut aikomustakaan käyttää sitä sellaiseen tarkoitukseen. Lihaa voidaan säilyttää ilman suolaa; eikä ainoastaan Swartboy, vaan van Bloom itsekin tiesi, miten sitä tulee säilyttää. Kaikissa maissa, joissa suolaa on niukasti, ymmärretään hyvin lihan kuivaamismenettely, joka on yksinkertaisesti sen leikkelemistä ohkaisiin kaistaleihin ja ripustamista ulos aurinkoon. Muutamien päivien kirkas lämmin auringonpaiste kuivaa ne riittävästi; ja siten kuivattu liha säilyy hyvänä kuukausimääriä. Hiljainen tuli on melkein samanveroinen; ja kun ei ole auringonpaistetta, turvaudutaan siihen usein. Auringossa kuivattua lihaa nimitetään Etelä-Afrikassa "biltongiksi". Meksikon espanjalaisten kesken sillä on nimenä "tasajo", ja Perussa "charqui".
Useita tunteja kului norsunlihaa kaistaleihin leikattaessa, ja sitten pystytettiin joukko haaraisia paaluja, toisia pantiin vaakasuorasti sakaroihin, ja niihin ripustettiin liha, joka roikkui lukemattomissa kiehkuroissa.
Ennen auringonlaskua tarjosi leirin lähistö harvinaisen näyn. Se näytti melkein langanvalkaisijan aitaukselta, paitsi että riippuvat kaistaleet olivat heleän rubiininvärisiä eikä valkoisia.
Mutta työ ei ollut vielä valmis. Jalat olivat vielä "säilytettävät", ja niiden suolaamistapa oli vallan erilainen. Se oli ainoastaan Swartboyn tuntema salaisuus, ja sitä suoritettaessa bushmanni oli päähenkilönä keittiöpäällikön tärkeä ilme kasvoillaan.
Hän menetteli seuraavasti:
Ensin hän kaivoi maahan kuopan, noin kaksi jalkaa syvän ja hiukan suuremman läpimitaten — juuri kyllin ison, että siihen mahtui yksi jalka, joka oli lähes kaksi jalkaa juuresta läpimitaten. Mullan, joka saatiin tästä kuopasta, Swartboy sovitti löyhän penkereen muodossa reunojen ympärille.
Hänen määräyksestään olivat pojat jo laahanneet paikalle suuren joukon kuivia oksia ja kalikoita. Nämä Swartboy nyt latoi kuopan yli kymmenen jalkaa korkeaksi pyramiidiksi ja sytytti sitten rovion. Sen jälkeen hän ryhtyi tekemään kolmea muuta aivan samanlaista hautaa ja teki kunkin yläpuolelle tulen, kuten ensimmäisenkin, kunnes oli neljä suurta roviota.
Tulten ollessa nyt aika vauhdissa hän saattoi ainoastaan odottaa, kunnes kukin niistä oli palanut. Tämä siirtäisi toimituksen myöhään iltaan, ja niin kävikin; mutta Swartboy tiesi sen ennakolta. Hän tiesi ehtivänsä tehdä tärkeimmän osan työstään ennen makuuaikaa.