Rohkaistuneina menestyksestään hyeenat olivat nyt tulleet lähemmäksi ja olisivat seuraavassa hetkessä tehneet yleisen hyökkäyksen lihatelineille ja epäilemättä saaneetkin raastetuksi pois suuret määrät lihaa. Mutta juuri silloin pälkähti van Bloomin päähän, että olisi parasta panna pyssyt syrjään ja korjata heidän tekemänsä erehdys asettamalla biltong pois ulottuvilta. Jolleivät he niin tekisi, täytyisi heidän joko valvoa koko yö sitä vartioiden tai menettää joka kaistale.
Kuinka se saataisiin pois ulottuvilta?
Ensin he ajattelivat koota sen läjään ja tallettaa sen vankkureihin. Se ei olisi ainoastaan ikävä homma, vaan tekisi myös haittaa heidän makuupaikoilleen.
Ilmaantui kuitenkin toinen vaihtoehto. He huomasivat, että jos telineet vain olisivat kyllin korkeat, voisi lihan helposti ripustaa niin, etteivät hyeenat siihen ulottuisi. Ainoa kysymys oli, miten saisi poikkipaalut vähän korkeammalle. Pimeässä he eivät saisi kuntoon uusia pystypaaluja, ja siinäpä olikin pulma. Kuinka siitä selvittäisiin? Hans kunnostautui ehdottomalla erästä keinoa: tuli ottaa muutamia pysty paaluja irti, kiinnittää ne toisiin, sakaraiset päät ylöspäin, ja panna sitten poikkipaalut ylimmäisiin haaroihin. Silloin saataisiin kyllin korkea teline, jotta liha voitaisiin ripustaa sekä sakaalien että hyeenain ulottuvilta.
Hansin ehdotus hyväksyttiin heti. Puolet pystypaaluista otettiin irti ja kiinnitettiin toisiin siten, että niiden haarat kohosivat runsaasti kaksitoista jalkaa korkealle ilmaan; ja sitten sovitettiin poikkipaalut niiden yläpäähän. Seisomalla eräällä vankkurien arkulla van Bloom saattoi heittää lihakaistaleet vaakasuorille paaluille ja sillä tavoin, että ne riippuivat vain pari tuumaa alas eivätkä saaliinhimoiset pedot mitenkään niihin ulottuneet.
Kun työ oli päätetty, meni joukkue takaisin paikalleen puun varjoon, aikoen hetkisen vartioida ja katsoa, kuinka susimaiset tungettelijat menettelisivät.
Heidän ei tarvinnut kauan vartioida. Vähemmän kuin viiden minuutin kuluttua lauma lähestyi biltongia ulvoen ja rähisten ja nauraen kuten ennenkin; tällä kertaa kuitenkin päästäen erikoisia huutoja kuin tyytymättömyyttä ilmaisten. Ne näkivät yhdellä silmäyksellä, etteivät houkuttelevat kiehkurat olleet enää niiden ulottuvilla.
Ne eivät kuitenkaan tahtoneet poistua, ennenkuin ottaisivat asiasta täyden selon, ja useita suurimmista lähestyi rohkeasti telinettä hyppien ylös ja koettaen sen korkeutta.
Useiden yritysten jälkeen, hyppien joka kerta niin korkealle kuin suinkin, ne näyttivät menettävän rohkeutensa; epäilemättä ne olisivat ajan tullen jäljitelleet kettua pihlajanmarjoineen ja menneet hiljalleen tiehensä. Mutta van Bloom suuttuneena siitä, että hänet tällä tavoin oli ajettu liikkeelle mieluisasta levosta, päätti jollakin lailla kostaa kiusanhengilleen; niinpä hän kuiskasi sanasen toisille, ja yhteislaukaus pamahti puun takaa.
Odottamaton laukaus aiheutti sekä hyeenain että sakaalien nopean hajaantumisen, ja saattoi kuulla niiden monien jalkain sipsutusta, kun ne juoksivat tiehensä. Kun telineiden alustaa tarkastettiin, huomattiin, että näistä saaliinhimoisista nelijalkaisista oli kaksi suurempaa ja yksi pienempi saanut surmansa.