Tavallinen hyeena on kaukana sekä voimakkaasta että rohkeasta, verrattaessa sitä toisiin samaa sukua oleviin. Se on todella heikoin ja vähimmin julma heimoansa. Se on kylliksi saaliinhimoinen, mutta elää etupäässä haaskoista eikä uskalla hyökätä itseänsä puolta heikompien elävien olennoiden kimppuun. Se saalistaa vain pienimpiä nelijalkaisia ja on, huolimatta raatelevaisuudestaan, pahanpäiväinen pelkuri. Kymmenvuotias lapsi saa sen helposti pakosalle.
Toinen laji on se hyeena, joka niin paljon kiusasi kuuluisaa Brucea hänen matkallaan Abessiniassa, ja jota voidaan sopivasti nimittää "Brucen hyeenaksi". Sekin on juovikas, ja miltei kaikki tutkijat ovat määritelleet sen olevan samaa lajia kuin Hyena vulgaris. Mutta muuten ei ole yhdenkaltaisuutta näissä lajeissa; ja juovatkin ovat eri asennossa, samalla kun päävärikin on erilainen.
Brucen hyeena on lähes kaksi kertaa niin suuri kuin tavallinen hyeena — ja sillä on kaksin verroin voimaa, rohkeutta ja raivokkuutta. Se ei hätyytä ainoastaan suuria nelijalkaisia, vaan vieläpä itse ihmistä — tulee öisin taloihin, jopa kyliinkin, ja vie mennessään kotieläimiä ja lapsia.
Niin uskomattomilta kuin nämä väitteet voivatkin tuntua, ei voi epäilläkään niiden todenperäisyyttä; sellaiset tapaukset eivät suinkaan ole harvinaisia.
Tällä hyeenalla on maine, että se menee hautausmaille ja kaivaa haudoista kuolleitten ruumiita syödäkseen niitä. Muutamat luonnontutkijat ovat tämän kieltäneet. Mistä syystä? On yleisesti tunnettua, että useissa Afrikan osissa kuolleita ei haudata, vaan heidät heitetään ulos tasangoille. On yhtä yleisesti tunnettua, että hyeenat ahmivat näin alttiiksi jätetyt ruumiit. On myöskin tunnettua, että hyeena on rottakoiran tapainen — kuoppia kaivava eläin. Mitä ihmeellistä tai epäiltävää on otaksumassa, että se kaivelee saadakseen ulottuvilleen ruumiita, sen luonnollista ravintoa? Susi tekee niin, sakaali, kojootti — niin, vieläpä koirakin! Olen nähnyt ne kaikki siinä hommassa tappelutantereella. Miksi ei siis hyeena?
Kolmas laji on varsin eroava kummastakin jo kuvatusta — "pilkullinen hyeena" (Hyena crocuta). Sitä nimitetään myös toisinaan "nauravaksi" hyeenaksi sen omituisuuden tähden, josta oli jo aihetta puhua. Yleiseltä väriltään ei tämä laji eroa paljoakaan tavallisesta hyeenasta, paitsi sitä, että sen sivuilla on juovien asemasta pilkkuja. Se on suurempi kuin Hyena vulgaris ja muistuttaa luonteeltaan Brucen eli abessinialaista hyeenaa. Se on Afrikan eteläisen puolen asukas, ja hollantilaisten siirtolaisten kesken se tunnetaan "tiikeri-suden" nimellä; tavallista hyeenaa he nimittävät yksinkertaisesti sudeksi.
Neljäs laji on "ruskea hyeena" (Hyena villosa). Nimitys "ruskea" hyeena ei ole onnistunut, sillä ruskea väri ei suinkaan ole tälle eläimelle luonteenomaista. Hyena villosa eli "karvainen hyeena" on parempi, koska sen kylkiä peittävät pitkät suorat karvat antavat sille erikoisen ulkomuodon ja heti erottavat sen kaikista muista. Se on yhtä suuri ja raivoisa kuin mikä toinen tahansa, ollen bernhardilais-koiran kokoinen; mutta on vaikeata kuvitella, kuinka kukaan voi erehtyä pitämään sitä joko juovikkaana tai pilkullisena hyeenana. Sen väri on tummanruskea tai miltei musta ylhäältä ja likaisenharmaa alempana. Yleisen värin ja karvalaitteen kautta se todella hiukan muistuttaa mäyrää tai ahmaa.
Ja kuitenkin monet luonnontutkijat selittävät sen olevan samaa lajia kuin tavallinen hyeena — oppinut De Blainville muiden muassa. Oppimattomin Etelä-Afrikan buuri — sillä se on eteläafrikalainen eläin — tietää enemmän. Jo niiden nimityskin, "rantasusi", viittaa sen erilaisiin tapoihin ja oleskelupaikkoihin — sillä se asustaa merenrannalla, eikä sitä tavata edes niissäkään seuduissa, jotka ovat tavallisen hyeenan mieluisimpia oleskelupaikkoja.
On vielä toinenkin "ruskea hyeena", joka kokonaan eroaa tästä, ja elelee suuressa erämaassa. Se on lyhempi karvaltaan ja tasaisen ruskea väriltään, mutta tavoiltaan ja luonteeltaan muiden kaltainen. Kun Afrikan keskiosat ovat kauttaaltaan tulleet tutkituiksi, lisätään epäilemättä useita hyeenalajeja jo tunnettujen luetteloon.
Hyeenain tavat eivät suurestikaan eroa suurten sutten tavoista. Ne asuvat luolissa tai kallionhalkeamissa. Muutamat käyttävät pesänään toisten eläinten maakuoppia, joita ne voivat itseään varten suurentaa — koska niillä on kaivamiseen sopivat kynnet.