Ne eivät ole puukiipijöitä, sillä niiden kynnet eivät ole kyllin sisäänvetäytyvät tätä tarkoitusta varten. Hampaisiinsa ne pääasiassa turvautuvat ja leukojensa suureen voimaan.
Hyeenat ovat yksin eläviä elukoita, vaikka niitä usein nähdään joukoissa, joita yhteinen saalis houkuttelee. Kaksitoista tai enemmänkin kokoontuu samalle haaskalle, mutta kukin menee omia teitään sieltä lähtiessään. Ne ovat äärettömän saaliinhimoisia; syövät miltei mitä tahansa — jopa nahanpalasia tai vanhoja kenkiä! Luita ne musertavat ja nielevät kuin ne olisivat pehmeitä lihakappaleita. Ne ovat röyhkeitä, etenkin poloisia alkuasukkaita kohtaan, jotka eivät niitä metsästä hävittääkseen ne kokonaan. Ne menevät alkuasukkaiden kurjiin kraaleihin ja vievät usein heidän lapsiansa. On varmasti totta, että satoja lapsia Etelä-Afrikassa ovat hyenat surmanneet.
26. luku.
PUUNLATVASSA OLEVA TALO.
Van Bloom arveli nyt, että hyeenat luultavasti tulisivat suureksi vitsaukseksi hänelle. Ei liha, ei mikään olisi turvassa niiltä — yksinpä hänen lapsensakin olisivat vaarassa, jos ne jäisivät yksin leiriin; ja epäilemättä hänen olisi usein pakko jättää heidät, koska hän tarvitsisi vanhemmat mukaansa metsästysretkilleen.
Olipa siellä vielä pelättävämpiäkin eläimiä kuin hyeenat. Sinäkin yönä he olivat kuulleet alhaalta lammelta leijonan karjuntaa; ja aamun tullen osoittivat jäljet useiden tällaisten elukoiden käyneen veden partaalla juomassa.
Kuinka saattaisi jättää pikku Trüeyn — oman rakkaan pikku Trüeynsä, — tai Janin, joka ei ollut rahtustakaan suurempi — kuinka saattaisi hän jättää heidät avonaiseen leiriin, kun moisia hirviöitä kuljeskeli ympärillä? Hän ei voinut sitä ajatellakaan.
Hän mietti, mihin suuntaan alkaisi toimia. Ensin hän ajatteli rakentaa talon. Se olisi ehdottomasti aikaa kysyvä työ. Ei ollut hyvää eikä sopivaa rakennusainetta. Kivirakennus vaatisi paljon vaivaa — koska kivet täytyisi tuoda lähes mailin päästä ja vielä käsin kantaa. Se ei kävisi laatuun, sillä van Bloom viipyisi ehkä vain lyhyen ajan sillä paikalla. Kenties hän ei löytäisi moniakaan norsuja siellä, ja silloin hänen täytyisi lähteä muuanne.
Miksi ei voi rakentaa hirsimajaa? sanot sinä. Siinähän ei olisi niin suurta puuhaa, kun seutu osaksi oli varsin metsäinen, ja heillä oli kirves.
Tienoo oli osaksi metsäinen todella, mutta erikoisella tavalla. Lukuunottamatta nwana-puita, jotka olivat pitkien matkojen päässä toisistaan — ja säännöllisesti ikäänkuin olisivat olleet istutettuja — ei siellä ollut mitään, joka olisi ansainnut rungon nimeä. Kaikki muut olivat pelkkiä "pensaita" — okaista viidakkoa, jossa kasvoi mimoosia, euphorbioita, puuntapaisia aloeita, strelitziaa ja kauheita zamia-kasveja, kauniita kyllä katsella, mutta vallan hyödyttömiä taloa rakennettaessa. Nwanat olivat tietysti liian suuria seinähirsiksi. Yhden sellaisen kaataminen olisi miltei ollut talonrakentamisen vertainen työ; ja jotta niistä olisi saatu lautoja, olisi tarvittu höyrysaha. Niinpä siis ei voinut ajatellakaan tehdä hirsimajaa.