Entäpä jos hän ei ollut tarkoittanutkaan sitä hauskaksi kepposeksi, vaan mitä harkituimman julmuuden osoitukseksi?
Oli asianhaaroja, jotka olivat viimeisen otaksuman eduksi. Edellisten kahdenkymmenen tunnin ajan oli hän ollut epäsovussa miehistön kanssa. Aina aamusta asti, aina vesijupakan alusta asti olivat miehet olleet ärtyisiä ja kapinallisia, ja sekä perämiestä että kapteenia oli kohdeltu halveksien — heidän määräyksensä olivat useimmissa tapauksissa jätetyt kokonaan huomioonottamatta. Itse asiassa oli kumpaakin uhmattu ja uhattu, ja useita vihaisia sanakiistoja oli sattunut heidän ja miesten välillä. Oli luonnollista, että he tunsivat vihamielisyyttä ja halusivat kostaa — luonnollista heidän tapaisilleen miehille — ja tämän tunteen tyydyttämiseksi ehkä kippari oli huutanut taakseen sen perättömän tiedonannon, että laivassa oli ruutia?
Vaikka semmoinen käyttäytyminen saattaakin tuntua pirulliselta, oli otaksumassa sentään todennäköisyyttä. Sellainen olisi vain sopusoinnussa miehen luonteen kanssa.
Aloin todella toivoa, että asianlaita olisi siten, ja mieleeni tuli taas etsiä Beniä sekä ilmoittaa salaisuus hänelle. Hän tietäisi luultavasti paremmin oliko kippari puhunut totta vai laskenut julmaa pilaa. Jos ensimmäinen otaksuma olisi oikea, saattaisi hän ehkä arvata, minne vaarallinen aine oli kätketty sekä voisi vielä ehtiä siirtämään sen pois tulen saatavilta.
Nämä mietteet valtasivat minut vain muutamiksi sekunneiksi, ja kun olin suoriutunut niistä, kiirehdin minä kannelle hakemaan ystävääni aikoen ilmaista salaisuuteni.
Löysin hänet muiden joukosta lautan valmistuspuuhista. Hän heilutteli kirvestä ja hakkasi pois jotakin kaiteen päällystyksestä avustaen siten lautan rakentamista. Minä tartuin häntä hihasta ja tehden pienen liikkeen vedin hänet vähän sivulle. Sitten ilmaisin hänelle kuiskaten kapteenin lähtöpuheen.
Näin, että ilmoitus hämmästytti häntä. Vaikka hän oli urhoollinen mies, riitti se tuomaan kalpeuden hänen poskilleen sekä saamaan hänet seisomaan muutamia hetkiä sanatonna ja epätietoisena.
"Oletko varma, että hän sanoi niin — varma asiastasi, Vilho?"
"Aivan varma — juuri niin olivat hänen sanansa."
"Tynnyri ruutia laivassa!"