"Hän sanoi sen juuri kun he soutivat pois. Olen ajatellut, että hän teki sen ehkä suuttumuksesta — pelottaakseen meitä?"
"Ei, ei, poika, se on totta — menköön kaaripuuni rikki, jollei se ole. Ruuti — luultiin, että me olimme luovuttaneet sen kaikki kuningas Dingolle. Nyt muistan jotakin. Luulen nähneeni, että kippari kätki tynnyrillisen sitä sen jälkeen kun sen määrä oli laskettu; hän varasti sen varmasti neekeriltä. Ajattelin silloin siten, mutta en ollut varma. Nyt olen varma. Laivassa on tynnyrillinen, niin totta kuin elämme! Armias taivas! — Me olemme hukassa, poika — me olemme hukassa!"
Hetken helpotus jota olin tuntenut äskeisestä otaksumastani, oli lopussa, ja pelkoni oli nyt suurempi kuin milloinkaan. Asia ei siis ollut pilaa — kippari oli puhunut tosissaan. Ruuti oli laivassa — varastettu tynnyri — ja tästä varkaudesta jouduimme me nyt uhrattaviksi, kun varas itse oli päässyt pakoon!
Brace oli muutamia sekunteja aivan kuin sen tiedon lamauttama, jonka minä olin antanut hänelle. Hän tuntui odottavan sekä kuuntelevan ratkaisun tuloa, ja niin tein minäkin.
Mutta lyhyen ajan kuluttua toverini sai takaisin mielenmalttinsa ja näytti uutterasti ajattelevan jotakin pelastussuunnitelmaa.
Mutta vain muutamia sekunteja hän oli hiljaa ja hiipi sitten aluksen keulaa kohti annettuaan minulle merkin, että seuraisin häntä.
Ei yksikään nähnyt meitä tai tullut perässämme, eikä keulassa ollut ketään ankkurinvivun toisella puolen. Sillä hetkellä kaikki puuhasivat keskilaivassa, työntäen suurta mastoa mereen ja hakaten pois vahvoja köysiä taklauksesta.
Brace jatkoi kulkuaan keularintasuojan yli, kunnes oli päässyt ohjasriu'un ja rainevanttien väliin aivan aluksen keulakoristeen luo. Siinä hän pysähtyi ja viittasi minua tulemaan luokseen. Minä ryömin sinne ja seisahduin hänen sivulleen.
"Ei sanaakaan, poika — ei sanaakaan siitä, mitä olet kuullut! Siitä ei olisi mitään hyötyä, mutta vain vahinkoa. Jos he saavat tietää sen, lopettavat he työn — jok'ikinen — ja sitten täytyy meidän kaikkien joko paistua tai hukkua. Antakaamme heidän jatkaa lautan tekoaan ehkä vielä on kylliksi aikaa. Suokoon Kaikkivaltias, että olisi, Vilho! Mutta sitä huolimatta ei ole haitaksi koettaa pelastaa itsemme, jos voimme. Ruuti on varmaan kajuutan tienoilla, ja meillä on paremmat mahdollisuudet täällä etupuolella. Mutta me emme rupea olemaan täällä kauempaa kuin on tarpeellista. Pidä varasi nyt ja anna kätesi minulle! Nämä kaksi lankkua pitävät meidät veden päällä. Katkaise sinä jokin köysi sillaikaa kun minä laitan nämä nopeasti valmiiksi — noin — katkaise halkaisijan jalusnuorat ja laskinnuorat — sillä tavoin — nopeasti, poika, nopeasti!"
Tällä tavoin ohjaten minua alkoi Brace, joka oli tuonut kirveen mukanaan, irroittaa suuria ja leveitä lautoja, jotka ulottuivat kummallakin puolen kaiteista keulakoristeeseen ja joihin oli maalattu aluksen nimi. Vahva mies kykeni irroittamaan ne muutamilla kirveeniskuilla, ja heti kun se oli tehty, kietoi hän ne köysiin, jotka minä jo olin saanut irti, sekä laski ne alas veteen.