Katsahdus taaksepäin, kun menin kokan yli, ilmaisi minulle, että tarkoitukseni oli täyttynyt täydelleen. Heti kun läksin ristikon luota, työnnettiin se ylös, ja minä näin virran mustia haahmoja kumpuavan ylöspäin sekä hajautuvan kannen yli!
En pysähtynyt tekemään enempiä huomioita, vaan liu'uin köyttä alaspäin, ja toverini otti minut vastaan syliinsä.
VIIDESKYMMENESVIIDES LUKU
Lyhyen poissaoloni aikana ei Brace ollut jäänyt toimettomaksi. Hän oli liittänyt pienen lauttansa lujaksi — sitonut sen hirret yhteen — ja nyt se kantoi meidät kummankin vajoamatta edes veden alle. Kaksi pyöröpuuta, keulatanko ja puolet karankoraa'asta oli pantu yhdensuuntaisesti toistensa viereen, ja näitä vastaan olivat poikittain ne leveät laudankappaleet, joihin oli suurilla kirjaimilla merkittynä kovaonnisen parkin nimi. Siinä oli useita muitakin puukappaleita, yksi tai pari sauvointa sekä airo, jonka Brace oli siepannut hiipiessään kokkaa kohti, ja kaiken päällä oli palanen purjekangasta eli tervavaatetta. Kokonaisuudessaan oli siinä juuri kahdelle kylliksi iso lautta sekä tarpeeksi turvallinen tyynellä ilmalla, mutta vihurin tai vahvan tuulenkin puhaltaessa olisi sellainen rakenne joutunut heti veden valtaan.
Mutta toverillani ei ollut aikomuksena lähteä merelle sellaisella aluksella. Hänen ajatuksenaan oli ollut, että hän saisi sen valmiiksi, ennenkuin suuri lautta voitaisiin saada viimeistellyksi, ja pääsisi siten pikemmin pakoon ruudin vaarallisesta läheisyydestä. Ja vaikka häneltä olisi mennyt aivan yhtä pitkä aika sen valmistamiseen, oli meillä kuitenkin suurempi turvallisuuden mahdollisuus, kun olimme niin kaukana aluksen etupäässä. Jos ruuti olisi räjähtänyt, olisi ollut mahdollisuus, ettemme olisi pirstoutuneet palasiksi. Aluksen peräpää olisi murskautunut palasiksi, ja muu osa olisi tietysti pian uponnut mutta kuitenkin oli useita mahdollisuuksia meidän eduksemme, kun pysyttelimme kokan puolella. Näitä seikkoja silmälläpitäen oli merimies kiirehtinyt pois keskilaivasta ja ruvennut tekemään lauttaansa keulassa. Lautta oli tarkoitettu vain väliaikaiseksi turvapaikaksi — jotta pääsisimme mahdollisimman pian vaaran piirin ulkopuolelle, ja jos miesten onnistuisi saada valmiiksi suurempi laitoksensa, sopisi meidän lauttamme tuoda jälkeenpäin sen sivulle sekä liittää siihen.
Suuri lautta oli valmis yhtä pian kuin meidänkin, ja kaikki miehet olivat menneet siihen. Kun minä palasin kannelle lyödäkseni luukun auki, en minä nähnyt yhtään sielua "Pandoran" miehistöstä. He olivat kaikki lähteneet pois laivasta ja lähteneet lautalle. Kannelta en minä voinut nähdä heitä enkä lauttaa, koska tämä oli vielä aivan parkin laidan alla.
Niin pian kuin olin päässyt kunnollisesti alas, lykkäsi toverini lautan menemään, ja seuraavalla hetkellä tuli suuri lautta näkyviimme. Sekä se että siinä olijat näkyivät yhtä selvästi kuin jos olisi ollut päivänvalo, sillä palava alus ei ollut enää liekkien ja savun yhdistys. Koko sen peräkansi peräparraspuulta pääluukkuun asti oli kirkkaan liekin verhoama, joka valaisi merenpinnan mailien välimatkan päähän. Tässä valossa huomasimme me lautan ja miehet, jotka seisoivat tai kyyristelivät siinä.
He olivat menneet kymmenen tai kahdentoista yardin päähän laivan sivulta ollakseen liekeistä irti. Oli toinenkin syy, joka sai heidät menemään jonkun matkan päähän, ja se oli pelko, että laivassa olisi ruutia. Vaikka tämän asian suhteen ei ollut annettu mitään varsinaista varoitusta, epäiltiin asiaa kuitenkin, eivätkä miehet olleet siinä suhteessa levollisia. Oli muitakin miehiä paitsi Brace, jotka tiesivät jotakin tai olivat kuulleet jotakin varastetusta nassakasta, mutta kun he eivät olleet varmoja asiasta, eivät he mielellään tuoneet epäluulojaan muiden tietoon. Laivassa saattoi olla vielä ruutia, ja sentakia olivat kaikki miehet hypänneet lautalle tuntien helpotusta sekä vieneet aluksensa pois sellaisen vaarallisen mahdollisuuden ulottuvilta. Epäilemättä oli tämä epäilys ruudin suhteen saanut heidät kaikki ponnistelemaan niin uutterasti työssä. Mikäli oli vaaraa tulesta, olisivat he ehkä olleet laivassa jonkun aikaa kauemmin, sillä olisi kulunut vielä monta minuuttia, ennenkuin palo olisi ulottunut kauemmaksi ja vallannut koko aluksen.
Miehet eivät olleet viipyneet laivassa hetkeäkään kauemmin kuin heidän tarvitsi päättääkseen välttämättömät työt, ja kun he olivat vesillä, näkyivät he työskentelevän niin kiihkeästi kuin suinkin saadakseen lautan merelle, ikäänkuin he olisivat pelänneet kosketusta parkin kanssa jostakin muusta syystä kuin tulen vaaran takia.
Näin olikin todellisuudessa asianlaita, sillä nyt kun lautta oli onnellisesti vesillä, kuultiin niiden, jotka epäilivät laivassa olevan ruutia, ilmaisevan julkisesti epäilyksensä, ja kaikki katselivat paloa odottavin silmin — odottaen joka hetki kuulevansa räjähdyksen!