Juuri tällä hetkellä Brace ja minä kulkiessamme alihangan puoleisen kaulan ympäri tulimme miehistön näkyviin, ja epäröimättä hetkeäkään, toverini käytellen airoa ja minä tehden sauvoimella, minkä voin, me panimme pienen lautan liikkeelle ohjaten sitä niin hyvin kuin saatoimme toista kohti, jonka tasalle luulimme voivamme tulla muutamissa sekunneissa.
Tässä asiassa me kuitenkin petyimme. Juuri silloin me huomasimme lautalla olevien miesten joukossa omituista liikettä, kun he seisottuaan muutamia sekunteja hämmästystä osoittavissa asennoissa sekä äänillään ja eleillään vahvistaen tätä vaikutelmaa näkyivät nopeasti uudistavan ponnistuksensa päästäkseen yhä kauemmaksi laivahylystä, eikä vain nopeasti, vaan tavalla, joka ilmaisi jonkin määrän kauhua!
Mitä saattoi tämä tarkoittaa? Varmaankaan eivät liekit ulottuisi heihin nyt. Varmaankin he olivat kaiken, ruudin räjähtämisestä johtuvan vaaran ulkopuolella — vaikka ruutia olisi ollut sata tynnyriä yhden sijasta. Kokonaisen varaston ilmaanlentäminen ei olisi voinut vahingoittaa heitä tämän matkan päässä. Varmaankaan ei tämä asia kiihdyttänyt heitä.
Minä katsoin ensin Bracea saadakseni häneltä selityksen mutta hänen toimensa olivat tällä hetkellä niin salaperäisiä kuin suinkin. Hän oli pienen aluksemme etuosassa polvillaan lankuilla ja käytteli airoaan melan tavoin. Minä näin, että hän koetti ohjata suuntamme lauttaa kohti kuten minäkin sauvoimella, mutta toverini souti nyt kaikella nopeudella ja voimalla, minkä hän sai käsivarsiinsa, sen sijaan, että hän olisi työskennellyt hitaasti ja harkiten, niinkuin hän oli tähän asti tehnyt. Näytti kuin hän olisi pelännyt, että lautta pääsisi käsistämme, ja hän tekisi kaikkensa saavuttaaksemme sen!
Hän ei ollut vielä sanonut mitään, mutta minä saatoin nähdä hänen kasvonsa selvästi kirkkaassa valossa ja niiden ilme samoinkuin hänen vakavat ponnistuksensa enentääkseen nopeuttamme saivat minut uskomaan, että hänkin tunsi jonkinlaista kauhua.
Johtuiko se pelosta, että lautallaolijat jättäisivät meidät jälkeensä? Ei, siten ei saattanut olla, sillä vaikka kumpikaan ei kulkenut nopeammin kuin mitä kissa saattaa uida, oli meillä ilmeisesti parempi nopeus kuin heillä, ja oli selvää, että me pääsimme heitä lähemmäksi jokaisella melan vedolla. Suuri lautta oli tosiaan se, miksi se oli tehtykin — pölkkylautta, ja vaikka miehillä oli airoja, saattoi sitä vain hyvin vaikeasti liikuttaa eteenpäin, ja se kulki hitaasti sekä raskaasti vedessä. Miksi Brace olisi ollenkaan huolissaan siitä, ettemme saavuttaisi sitä?
Mutta tämä seikka ei kiihoittanut häntä semmoiseen kiireeseen. Sellainen otaksuma valtasi ajatukseni vain hetkeksi. Seuraavalla hetkellä minä ymmärsin kauhun syyn. Minä näin, mikä teki levottomaksi sekä minun toverini että lautalla olevan miehistön.
VIIDESKYMMENESKUUDES LUKU
Tähän hetkeen asti en minä ollut katsonut taakseni palavaan parkkiin. En olisi mielelläni tehnyt siten. Minä pelkäsin katsoa taakseni ja lisäksi olin niin innokkaassa puuhassa auttaakseni uivia lankkujamme eteenpäin, että minulla oli tuskin aikaa katsoa ympärilleni.
Mutta nyt oli minun pakko kohottaa pääni ja katsoa taakseni tuohon kauheaan näkyyn. Näkemäni kuva selitti heti paikalla, miksi "Pandoran" miehet tahtoivat niin innokkaasti päästä siltä paikalta.