Missä tahansa ruutia olikaan pidetty, niin kului kauan, ennenkuin tuli oli ehtinyt siihen — paljoa kauemmin kuin olimme odottaneet. Mutta etsivät liekit löysivät sen lopulta ja räjähdys tuli.
Se oli hirveä räjähdys, joka ei muistuttanut yhden kanuunan laukausta, vaan satojen tykkien, jotka laukaistiin yhtaikaa. Punaisia ainesjoukkoja syöksyi kauas taivaalle ja vielä kauemmas mereen rätisten ja sihisten, kun ne putosivat takaisin veteen. Pilvi tulikipinöitä pysytteli jonkun aikaa paikan yläpuolella, mutta vihdoin kipinät tulivat leijaillen alas, ja kun ne ehtivät pinnalle, ei niitä näkynyt enää. Nämä kipinät olivat viimeiset, mitkä nähtiin "Pandorasta".
Tällä hetkellä oli miehistö kauhistunut äänettömäksi. Hiljaisuus vallitsi laajalti yli meren, mutta vielä melkein tunnin ajan katkaisi tämän hiljaisuuden aika ajoin jonkun uupuneen uimarin tai jonkun saaliinhimoisen hain uhrin kuolonhuuto.
Tuuli puhalsi yhä, lautta oli liikkeessä, ja kauan ennen aamua oli "Pandoran" miehistö kulkeutunut loitolle hirmuisen murhenäytelmän esityspaikalta.
KUUDESKYMMENESKAHDES LUKU
Tuuli hiljeni ennen aamua, ja kun päivä koitti, ei ollut värettäkään. Tyven oli palannut, ja lautta oli vedessä yhtä liikkumattomana kuin puupölkky.
Miehet eivät enää koettaneet saada sitä eteenpäin; siitä ei olisi ollut mitään hyötyä matkanteossa, koska — menimmepä mihin suuntaan tahansa — valtamerta oli satoja maileja kuljettavana, eikä voinut ajatella purjehtia lautalla niin pitkää matkaa.
Jos meillä olisi ollut elintarve- ja vesivarasto, joka olisi kestänyt viikkoja, silloin olisi semmoinen ajatus ollut mahdollinen. Mutta meillä ei ollut mitään sellaista, eikä ajatusta, että purjehdittaisiin etsimään maata, otettu harkittavaksi hetkeäkään. Ainoa toivo oli, että tulisi näkyviin joku purje, että jokin laiva kulkisi valtameren poikki ja tulisi kylliksi lähelle nähdäkseen ja korjatakseen meidät. Joka ainoa oli yhtä mieltä siitä, että tämä oli ainoa meidän pelastumisemme mahdollisuus.
Se tuntui lohduttomalta mahdollisuudelta, kun sitä tarkasteli kaikin puolin, itse asiassa niin lohduttomalta, että vain joukon herkkäluontoisimmat jäsenet saivat siitä toivoa. Huolimatta siitä, että satojatuhansia laivoja kyntää yhtämittaa mahtavia syvyyksiä ja purjehtii satamasta satamaan, tapaa niistä vain hyvin harvoja jollakin pitkällä matkalla. Saattaa mennä Englannista Hyväntoivonniemeen näkemättä enempää kuin yhden tai pari purjetta koko matkalla! Ja silloin kuljetaan kuitenkin eräällä valtameren suurista pääteistä — kaikkien niiden laivojen reitillä, jotka purjehtivat Itä-Intian avaraan maailmaan ja myöskin noihin Australian onnellisiin kauppasiirtokuntiin, joiden kauppalaivasto miltei kilpailee itse Englannin laivaston kanssa. Toiseksi voi kulkea Atlantin yli erästä toista suurta vesitietä — Liverpoolin ja New Yorkin välillä olevaa — ja kuitenkin saattaa kummankin sataman välillä nähdä vähemmän kuin puoli tusinaa purjetta, joskus vain kaksi tai kolme, koko matkan aikana. Laajoja ja avaroita ovat suuren valtameren päätiet.
Tietäessään nämä tosiasiat vain harvat miehet jättäytyivät kovin vahvan toivon valtaan, että me tulisimme jonkun purjeen näkyviin. Me olimme juuri siinä osassa Atlanttia, jossa sellaisen kohtaamisen mahdollisuudet olivat harvat ja pitkien välimatkojen päässä. Me emme olleet minkään kahden suuren kauppamaan välisellä purjehdusreitillä, ja vaikka espanjalaiset laivat olivat aikaisemmin — välittäessään liikettä eteläamerikkalaisten siirtokuntiensa kanssa — hyvin paljon kulkeneet lähellä sitä väylää jossa me olimme, oli tämä kauppayhteys suuresti vähentynyt vallankumouksen kautta, ja liikennettä harjoittivat suurimmaksi osaksi Yhdysvalloille kuuluvat alukset, eivätkä nämä luultavasti purjehtisi niin kauas itään kuin me olimme. Portugalilaiset laivat kävivät yhä Brasiliassa melkoisen usein, ja näihin me panimme enimmän toivomme — näihin ja siihen mahdollisuuteen, että joku laiva, jolla olisi sama tarkoitus kuin "Pandoralla", kulkisi länteenpäin orjineen tai palaisi hakemaan uutta lastia. Oli vielä muitakin laivoja, jotka satunnaisesti purjehtivat tässä osassa Atlanttia — risteilijöitä, jotka olivat matkalla Afrikan rannikolta Brasiliaan, tai Gibraltarin sotalaivoja, jotka menivät Kap Hornin ympäri Tyynelle valtamerelle tai kulkivat Hyväntoivonniemestä Länsi-Intiaan.