"Purje, purje!"
Olisi mahdotonta kuvailla sitä villiä iloa, jonka nämä sanat saivat aikaan — miehet hyppäsivät pystyyn päästäen riemuhuutoja, kun he kertasivat sanat: "purje, purje!" Jotkut tempasivat hatun päästään ja heiluttivat sitä ilmassa — jotkut hyppivät ja tanssivat aivankuin mielettömät, ja epätoivoisimmatkin käyttäytyivät ikäänkuin heidät olisi herätetty uuteen eloon.
Olen sanonut, että olisi mahdotonta kuvailla tuota näytelmää, mutta vielä mahdottomampi olisi kuvailla vastakohtaa, jonka olisi voinut nähdä lautalla vain hetki jälkeenpäin, kun saatiin selville, että huuto oli väärä hälytys. Näkyvissä ei ollut mitään purjetta — ei ollut ollutkaan — ei voitu nähdä jälkeäkään laivasta tai purjeesta valtameren laajassa, kehässä — ei mitään liikkunut tuon suuren peilin lasimaisella pinnalla.
Väärä hälytys — aivan perusteeton. Pian oli selvää, miksi mies oli semmoiseen ryhtynyt. Villit puheet, jotka tulvivat hänen huuliltaan, osoittivat yhdessä niiden eriskummaisten liikkeiden kanssa, mitä hän teki käsillään, että hän oli mielipuoli!
KUUDESKYMMENESNELJÄS LUKU
Niin, mies oli mielipuoli. Edellisen yön kauheat tapahtumat olivat riistäneet häneltä järjen, ja hän oli nyt mieletön hullu.
Jotkut huusivat, että hänet heitettäisiin mereen. Ei yksikään vastustanut tätä neuvoa. Se olisi saatettu täytäntöön, sillä monet olivat valmiina tarttumaan häneen käsiksi, kun mielipuoli, ilmeisesti hyvin tietäen heidän aikomuksensa, kömpi takaisin entiseen asentoonsa ja kyyristyen alas jäi siihen hiljaisena sekä pelästyneen näköisenä. Ei ollut luultavaa, että hän vahingoittaisi ketään — hänet jätettiin rauhaan.
Tämän sattuman tuottama kiihtymys hälveni pian, ja synkät katseet tulivat takaisin — jos mahdollista synkempinä kuin ennen, sillä siten käy aina, kun on syttynyt toiveita, jotka päättyvät pettymykseen.
Siten meni ilta ja osa yötä.
Samalla tunnilla kuin edellisenä yönä — melkein samalla minuutilla — nousi tuuli taas puhaltamaan. Se saattoi olla vain vähän hyödyksi, koska ei ollut mitään mahdollisuutta että se kuljettaisi meidät maihin —- mutta se oli viileä ja virkistävä sen kovan ja kuivan kuumuuden jälkeen, jota olimme kärsineet koko päivän.