Minun ei tarvinnut pitkältä odottaa tätä tulosta. Ennenkuin olimme edenneet sataa askelta, näin Benin äkkiä irroittavan nuoran, jolla lintu oli sidottu, ja nostaen saaliinsa hartioiden yli hän vei sen lähemmäksi nenäänsä — sitten hän päästi äänekkään huudahduksen ja viskasi saaliinsa niin kauaksi luotansa, kuin saattoi, huudahtaen samalla:

"Kalkkuna, todellakin — hitto vieköön, Ville, se ei ole mikään kalkkuna. Rusennettakoon kaaripuuni, jollei se ole löyhkäävä korppikotka!"

KAHDEKSASTOISTA LUKU

Koetin näyttää hämmästyneeltä, vaikka olin ratkeamaisillani nauruun, sillä olin tullut aivan tyydytetyksi linnun lajin suhteen. Itse asiassa oli se hirveä löyhkä, mikä tuli saastaisesta eläimestä, jota toverini kantoi edessäni, aivan yhtä tuntuva kuin raadosta itsestäänkin lähtevä, ja sattuessaan Benin sieraimiin, saattoi se hänet ensinnä epäilemään saaliin oikeata laatua. Ben olisi tuntenut linnun, jos se olisi ollut Pondicherryn korppikotka — hän oli näet ollut Itä Intiassa ja nähnyt tämän linnun — tai kellertävänvärinen griippikorppikotka, jonka hän oli nähnyt Gibraltarilla ja Niilillä. Mutta tämä oli pienempi kuin kumpikin niistä sekä paljon enemmän kalkkunan näköinen kuin ne. Todellisuudessa se oli muuan korppikotkalaji, joka tavataan näissä Afrikan osissa, eikä ole tunnettu missään muualla, sillä tässä kerrotun ajan jälkeen olen käynyt useimmilla maailman kolkilla enkä ole milloinkaan nähnyt toista senkaltaista. Ei siis ihmettä, että toverini oli pettynyt, sillä hän ei ollut milloinkaan ollut ennen tällä paikalla, eikä ollut milloinkaan nähnyt tätä lintua. Mutta nyt haistettuaan ei hän voinut pettyä enää. Ei mistään riistaeläimestä olisi tullut sellaista hajua. Lintu ei ollut mikään muu kuin löyhkäävä korppikotka.

Benin kasvojen ilme hänen viskatessaan eläimen luotaan oli mitä hullunkurisin, ja olisin nauranut hänelle kaikesta halustani, jollen olisi toivonut, etten lisäisi toverini harmia. Sentähden lähestyin lintua ja tutkien sitä teeskennellyn hämmästyksen ilme kasvoillani, vastasin vahvistaen Benin painokkaaseen mielenilmaisuun. Jättäen linnun siihen, mihin se oli viskattu, me käännyimme taas eteenpäin ja maleksimme hitaasti edelleen, toivoen löytävämme jonkun paremmalta maistuvan saaliin.

Me emme olleet kulkeneet paljoa kauemmaksi, kun tulimme palmumetsään, ja muuan nuoruuteni palavista toiveista sai täällä täydelleen tyydytyksensä. Jos vieraissa maissa oli jotakin, jota erikoisesti olin halunnut nähdä, oli se palmumetsä. Olin kuullut, että niitä oli Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Intian maissa, ja olin lukenut muutamia kuvauksia niistä. Mutta nyt ymmärsin, että hehkuvinkin kuvaus voi antaa vain hyvin epätäydellisen käsityksen kauniista todellisuudesta, sillä ei mikään luonnon aikaansaannos, mitä koskaan olen katsellut, ole tuottanut minulle suurempaa iloa kuin tämä — palmumetsän näkeminen. On monta palmulajia, jotka eivät kasva metsittäin, vaan ainoastaan yksitellen tai kahden ja kolmen puun ryhmissä muiden puiden keskellä. Tietysti on myöskin monenkaltaisia palmuja, enemmän tai vähemmän kauniilta näyttäviä, koska luullaan, että on olemassa vähintäin tuhat eri lajia. Kaikki eivät ole yhtä miellyttäviä katsella, sillä muutamat ovat vaivaiskasvuisia, toisilla on vääristyneet rungot, edelleen on toisilla lyhyet, epämuodostuneet rungot, ja esiintyy myös useita, joilla lehdet on maan pinnalla, ikäänkuin ne olisivat kokonaan ilman runkoa.

Mutta se palmulaji, joka muodosti metsän, mihin toverini ja minä olimme nyt tunkeutuneet, oli suurenmoisimpia koko suvustaan. En tietänyt silloin, mikä laji se oli, mutta senjälkeen olen saanut kuulla kaiken, mikä sitä koskee. Se ei ollut mikään muu kuin öljypalmu, jota länsi-Afrikan alkuasukkaat sanovat mava'ksi ja kasvitieteilijät nimellä Elais Guiniensis, mikä käännettynä tavalliselle kielelle on "Guinean öljypalmu".

Tämä palmu muistuttaa jonkun verran kaunista kokospalmua, ja kasvitieteilijät lukevat sen samaan heimoon. Runko on hyvin pitkä, ei jalkaakaan läpimitaten ja se nousee suorana vartena melkein sadan jalan korkeuteen. Latvassa on komea kimppu lehtiä, jotka muistuttavat suuren suuria strutsinsulkia, taipuen kauniisti joka sivulle ja muodostaen laskuvarjon kaltaisen laitoksen. Jokainen lehti on ainakin viiden yardin pituinen, ja senlajinen, jota sanotaan sulkamaiseksi s.o. lehti on jakaantunut useihin lehdykköihin, joista jokainen on enemmän kuin puolitoista jalkaa pitkä ja pistomiekanterän kaltainen. Tämän soman lehvistön varjossa tuleentuu hedelmä juuri sen kohdan alapuolella, missä lehdet haarautuvat rungosta. Hedelmä on pähkinä, suunnilleen kyyhkysen munan kokoinen, mutta säännöllisen soikea muodoltaan ja kasvaen suurissa tertuissa viinirypäleiden tavoin. Kuoren ympärillä on paksu mehukas peite, muistuttaen suuresti sitä, joka peittää tavallisen saksanpähkinän, ollen vain öljyisempää ainetta ja tahmeampaa kudosta. Juuri tästä aineesta valmistetaan öljyä, öljyä voidaan puristaa myöskin ytimestä, ja tämä öljy on parempaa lajia kuin se, joka saadaan kuoriaineksesta, vaikka öljyä on vaikeampi saada ytimestä.

Ei mikään voi kasvimaailmassa olla kauniimpaa kuin täysinkasvanut öljypalmu kypsine hedelmäterttuineen, joiden kirkkaankeltainen väri on miellyttävänä vastakohtana puun pitkien, kaarevien lehvien tummalle vihreydelle, lehvien, joiden tarkoitus näyttää olevan suojella reheviä terttuja kuuman ilmaston auringon liian voimakkailta säteiltä. Sanon, ettei mikään kasvimaailmassa saata olla kauniimpaa kuin tämä, jollei voittoa ehkä vie kokonainen metsä sellaisia puita, juuri sellainen metsä, mihin toverini ja minä nyt astuimme. Sivistymättömään merimieheenkin vaikutti meitä ympäröivän näytelmän suurenmoisuus, ja me pysähdyimme koneellisesti kumpikin ihmettelemään ja ihailemaan sitä.

Niin kauas kuin silmä saattoi kantaa, nousi sarja suoria runkoja, jotka näyttivät siltä, kuin olisi ne taitavasti koneilla muodostettu, ja ikäänkuin ne olisivat olleet vain pylväitä kannattamaan ylhäällä olevaa viheriöivää katosta. Lehtien kaareutuminen ja lehdykköjen säännöllisen jakautumisen johdosta tämä katos näytti muodostavan suuria holvia, jotka oli mitä hienoimmin koristettu leikkauksilla ja piirroksilla. Pylväistä riippui lähellä niiden päätä rikkaankeltaiset tertut kultaisten rypäleiden tavoin, ja niiden loistava väri yhtyi yleisvaikutukseen, kun taas maahan niiden alle oli sirotettuina tuhansia munankaltaisia pähkinöitä, jotka olivat liika kypsinä pudonneet ja esiintyivät hajaantuneena yli maan pinnan. Kaikki näytti ikäänkuin joltakin suurelta Cereksen temppeliltä, joltakin luonnon itsensä istuttamalta jättiläishedelmätarhalta!