Nyt tuli esiin toinen levottomuuden syy. Tullen ilmeisesti kärsimättömiksi odottaessaan niin kauan kostoaan näyttivät paviaanit muodostaneen omia suunnitelmiaan ja alkoivat tehdä uusia hyökkäyksiä luurankosulkua vastaan. Kaksittain ja kolmittain kävivät ne hampainensa sen kimppuun; ja joka kerralla lähti muumioiden kuivasta nahasta ja luista palasia. Oli selvää, että jos semmoinen jatkuisi paljon kauemmin, tulisivat kaikki kolme pahantekijää revityiksi, emmekä me voisi enää puolustaa sisäänkäytävää. Tietystikin tämän jälkeen saattaisi olla seurauksena vain yksi loppukohtaus — meidän sortumisemme.

Me jouduimme epätoivoon enemmän kuin milloinkaan ja pitäen tuskin vaivaa-ansaitsevana ryhtyä ponnistuksiin me jäimme toimettomina odottamaan ratkaisua.

Yht'äkkiä huomasin minä toverini nousevan alistumista ilmaisevasta asennostaan ja ryhtyvän haparoimaan lattialla. Mitä saattoi hän etsiä, kysyin minä.

"Olen saanut erään aatteen, Ville!" oli hänen vastauksensa; "menköön kaaripuuni hajalle", jatkoi hän, "jollen luule voivani hajoittaa apinoita kaikkiin neljään ilmansuuntaan."

"Miten?" kysyin minä innokkaasti.

"Sinä saat nähdä, poika! Missä on leijonannahka?"

"Minä istun sen päällä", sanoin minä, "tarvitsetko sitä?"

"Kyllä, heti! Anna se minulle, Ville!" Oli vain pelkkä sattuma, että leijonannahka oli tuotu huoneeseen. Me emme olleet käyttäneet sitä peitteenä, koska se oli vielä raaka, ja ennenkuin paviaanit olivat ilmestyneet, oli se levitetty auki sekä pantu puuontelon sisäänkäytävälle, koska se oli sopivin paikka, mikä tarjoutui. Kun me syöksyimme sisään, tulimme potkaisseeksi sen edellämme, ja siten se sattui olemaan meidän hallussamme.

Menettämättä sekuntiakaan ajastamme vedin minä sen altani ja annoin toverilleni aavistaessani jo, mihin hän aikoi käyttää sitä. Ryhtymättä sen pitempiin selityksiin rupesin minä auttamaan häntä aikeessaan.

Kymmentä minuuttia myöhemmin oli Ben Brace kokonaan kääritty leijonannahkaan, joka oli sidottu ja nyöritetty hänen ympärilleen sellaisella tavalla, että olisi tarvittu tarkempia silmiä kuin paviaanin huomaamaan petoksen.