KOLMASKYMMENESYHDES LUKU
"Pandora" varustettiin nyt kiireesti Atlantin yli menoaan varten. Kirvesmies oli saanut valmiiksi väliseinänsä ja luukunristikkonsa, ja miehet olivat joka päivä puuhassa tyhjentääkseen suolaveden tynnyreistä sekä täyttääkseen ne raikkaalla vedellä — se oli jokseenkin hidasta ja vaivaloista työtä. Kun nämä valmistukset olivat käynnissä, tuli kuningas Dingo Bingon varastohuoneelle sanansaattaja joka toi mukanaan sanoman, mikä saattoi hänen majesteettinsa mitä kauheimpaan levottomuuden ja huolestuksen tilaan ja jolla niinikään oli hyvin samanlainen vaikutus "Pandoran" kippariin.
Sanansaattaja — tai sanansaattajat, niitä oli näet kolme — olivat tietysti neekereitä. He olivat krooman-nimellä tunnettua lajia, toisin sanoen neekeriluokkaa, jota on Afrikan länsirannikon useimmissa osissa. He ovat suuresti kiintyneitä mereen ja heistä tulee mainioita merimiehiä, kun heitä käytetään siihen ammattiin. He ovat todenteolla Afrikan rannikon "pursimiehiä" tai "venemiehiä" jos pidätte paremmin siitä nimestä, mutta he purjehtivat usein pitkiäkin matkoja, ja monet Afrikan kauppaa käyvät alukset ovat tottuneet ottamaan miehistönsä näistä kroomeneista, kun heillä on vähän miehiä.
Kolme näistä kroomanneista oli siis äkkiä ilmestynyt joelle tuoden sanoman, joka levitti tyrmistystä kuningas Dingo Bingon miesten ja "Pandoran" miehistön joukkoon.
Mikä oli tämä sanoma?
Se oli semmoinen, että muuan brittiläinen risteilijä oli käynyt eräällä asemalla noin viisikymmentä mailia kauempana rannikolla sekä ilmoittanut, että se oli ajanut takaa suurta orjaparkkia ja että se oli kadottanut tämän näkyvistään ulkona merellä, mutta etsi yhä tätä ja odotti löytävänsä sen etelässä päin. Edelleen sanottiin, että risteilijä pysähtyi mainittuun satamaan vain ottaakseen vettä ja että heti kun se olisi tehty, tulisi se rannikkoa alaspäin ja etsisi joka sopen ja poukaman löytääkseen orjalaivan.
Enin osa näistä tiedoista oli annettu kaikessa tuttavuudessa sataman ylitoimitsijalle, eräälle englantilaiselle, jonka kauppatavaroina oli palmuöljy, maapähkinät, norsunluu sekä muut Afrikan tuotteet ja jonka ei arveltu olevan minkäänlaisessa yhteydessä orjakaupan kanssa. Päinvastoin oli hän niitä, jotka antoivat apuaan sen kukistamiseksi avustamalla kaikin tavoin orjaristeilijöitä ja ollen ystävyys- ja tuttavuussuhteissa niiden komentajien kanssa. Mutta kaikesta tästä huolimatta epäiltiin tätä miellyttävää John Bullia — ei kuitenkaan edellämainittujen komentajien puolelta — siitä, että hän oli hyvin ystävällisissä suhteissa hänen majesteettiinsa kuningas Dingo Bingoon — niin ystävällisissä, että oli sellaisia, jotka viittailivat heidän välillään olevan jonkinlaisen yhtiön!
Olipa tämä miten tahansa, on varmaa, että englantilainen oli lähettänyt kolme kroomannia varoittamaan kuningas Dingo Bingoa vaarasta. Tätä tosiasiaa ei näet mitenkään pidetty salassa "Pandoralla". Kroomannit olivat uskaltaneet tulla rannikon ympäri pienessä purjeveneessä ja he olivat tulleet joen suusta sisään kuljettuaan enimmän osan vaarallista matkaa yöllä.
Kuten olen sanonut, sai heidän sanomansa aikaan tyrmistystä kaikissa miehissä. Ei voinut olla epäilystä siitä, että risteilijä oli se kutteri, joka oli ajanut meitä takaa, ja tietäessään, että orjalaiva oli mennyt eteläänpäin päästyään pakoon risteilijältä, tulisi takaa-ajaja tätä suuntaa tähystelläkseen parkkia ja samalla se tutkisi varmasti joka tuuman rannikosta risteillessään siellä. Tietystikään ei joki luultavasti jäisi siltä huomaamatta, ja jos se löytäisi "Pandoran" sieltä, olisi orjalaivan ura lopussa. Oli sangen luultavaa, että risteilijä oli ottanut luotsin, joka tiesi kaikki, mikä koski kuningas Dingo Bingoa ja hänen orjain säilytyspaikkaansa. Jos asia oli niin, ei kuluisi kauan, ennenkuin se olisi kimpussamme. Sen saattoi odottaa näkevänsä joka minuutti!
Ei ihmettä siis, että kroomannin sanoma toi tyrmistystä mukanaan.