Mutta perämiehellä, joka oli neuvonut tekemään tämän liikkeen, oli hulluudessaan jotakin järjellistä. Hänen tarkoituksensa ei ollut syöksyä turmioon, niin varma kuin se olisi ollutkin, ja ennenkuin "Pandora" oli purjehtinut kolmea kaapelinmittaa uuteen suuntaansa, nähtiin sen kääntyvän ympäri, kunnes tuuli kävi sen leveältä puolelta, ja sen raine osoitti taas maata kohti.
Temppu oli yhä arvoituksena useimmille orjalaivan miehille, jotka tietysti toimivat vain totellen käskyjä. Heissä oli kuitenkin muutamia päällystönsä luottamusta nauttivia, jotka tiesivät tarkoituksen.
Risteilijä ei ilmeisesti sitä tietänyt. Epäilemättä ajatteli sen komentaja, että parkki aikoi takaisin joelle, sillä se oli nyt suunnattu tätä kohti. Nähdessään, ettei se voinut päästä pakoon merelle, luopui se yrityksestä, ja sen miehistö oli päättänyt laskea laivansa joko takaisin joelle tai johonkin rannalle, aikoen lähteä pois siitä ja paeta veneisiin. Vain siten saattoi kutterin komentaja selittää parkin omituisen liikehtimisen. Hän ei ollenkaan epäillyt mitään sotajuonta, sillä ei näyttänyt olevan mitään mahdollisuutta yrittää semmoista. Mutta kutterin komentaja oli erehtynyt. Sotajuoni oli kyseessä, eikä kulunut kahtakymmentä minuuttia sen jälkeen, kun se suoritettiin komentajan silmien edessä, epäilemättä hänen kummastuksekseen ja mielenkarvaudekseen. Joskin orjakapteenilta ja hänen apulaiseltaan puuttui inhimillisyyttä, ei heiltä puuttunut merimiestaitoa, ja heidän suurempi rannikon tuntemisensa pani heidät nyt parempaan asemaan.
Niin pian kuin huomattiin, että orjalaiva oli kääntynyt ja suuntautui takaisin jokea kohti, muutti risteilijäkin suuntaansa ja seurasi perässä. Tietysti se kiiruhti kaikin voimin odottaen täydellä todella joko kaappaavansa parkin heti tai ajavansa sen joelle, jossa siitä tulisi helppo saalis. Nyt pelkäsivät kutterin miehet vain, että orjalaivan miehistö joko upottaisi parkin tai sytyttäisi sen lähtiessään tuleen. Kaappausrahojen ajatus mielessään oli tämä seikka heidän suuri pelonaiheensa. Mutta he olivat päättäneet olla antamatta aikaa laivan upottamiseen tai polttamiseen, ja joka mies ponnisti sotalaivalla lisätäkseen vauhtia.
Olen maininnut, että tyynen puolella oli riutta: sitä pitäisi pikemmin sanoa matalikoksi, koska se oli eräänlainen mutainen hiekkasärkkä, jonka joessa oleva virta oli muodostanut, ja se ulottui vinosti mereen pitkän matkaa — se oli tavallaan matala niemimaa. Nyt oli tämä hiekkasärkkä tavallisesti veden peitossa siinä kohdassa, jossa se yhtyi maahan, ja vuoroveden ollessa korkeimmillaan saattoi tavallisen kokoinen laiva kulkea pienoiskannaksen yli ja päästä merelle pitkän vesialueen läpi, joka oli hiekkasärkän ja rannan välillä. Sen saattoi tehdä vain korkean veden aikana sellainen alus, joka kulki melkoisen syvässä.
Takaa-ajo oli kestänyt noin kymmenen minuuttia — toinen laiva seurasi toista aivan vanavedessä. Parkki oli nyt aivan lähellä maata näyttäen aikovan laskea sisään joen suusta, kun taas kutteri oli puoli mailia perässä aivan vastapäätä matalikon pitkittäistä syrjää.
Tällä hetkellä orjalaiva irroitti tuulen alla olevat ohjausköytensä — sen kokka kääntyi, kunnes tuuli oli suoraan perässä, ja laiva oli aivan riutan takana. Tällöin oli tuskan hetki sen miehistön keskuudessa. Seuraavalla hetkellä se ajaisi kiinni tai pääsisi vapaaksi. Seuraavalla hetkellä se olisi avuttomana pohja auki Afrikan hiekan keskellä tai sitten se olisi vapaana ja esteettömänä matkallaan Amerikan rannoille!
Tällä kertaa riemuvoitto oli pahuuden voimilla. Parkki raapi pohjallaan hiekkaa, mutta pääsi onnellisesti läpi. Ratkaisu oli tapahtunut, ja roistomaisen miehistön käheä riemuhuuto ilmoitti voiton!
Pitempi takaa-ajo oli hyödytön. Kutteri nousi yhä hiekkaisen matalikon reunaa — hitaasti, sillä tuuli ja vuorovesi olivat sitä vastaan, kun taas parkki pyyhälsi kaikki purjeet nostettuina vastakkaista sivua alaspäin kahdentoista solmuvälin nopeudella tunnissa!
Risteilijän tykeistä ammuttiin laukauksia, mutta pienellä tuloksella — murtunut pyöröpuu ja yksi tai pari katkennutta köyttä köysistössä olivat helposti korjatut. Ennenkuin kutteri saattoi kääntyä ja päästä merelle, oli orjalaiva kaukana, kaukana poissa taivaan rannan reunaan päin suunnattuna!