Tämä siis oli niiden kolmen lyhyen sanan merkitys, jotka merimies niin alakuloisesti mutisi. Ne olivat kauhistavan painavia sanoja, kohtalokkaan ajatuksen sisältävä lause.
Sanon, etten alussa tajunnut selvästi sen tiedonannon täyttä merkitystä, jonka olin Bracelta saanut, mutta vain vähäinen harkinta auttoi minut ymmärtämään sen, ja pian minä tulin yhtä huolestuneeksi kuin muutkin ja otin yhtä vakavasti osaa tutkimiseen, joka oli käynnissä.
Tutkinta oli käynnissä, ja tähän hommaan oli "Pandoran" miehistö kiintyneenä. Ei ollut vielä selvästi saatu ilmi, että tynnyrit olivat tyhjiä. Itse asiassa eivät ne olleetkaan, eivät puoletkaan niistä, ja jos kysymys olisi yksinkertaisesti ollut siitä, olivatko ne tyhjiä vai täysiä, olisi se voitu ratkaista heti. Enemmän kuin puolet niistä olivat täynnä — täynnä tappiin asti.
Mutta mitä ne olivat täynnä? Tämä oli vakava kysymys. Suolatonta vettä? Ei. Se kauhistava huomio, joka oli tehty, oli se, että niissä oleva vesi oli suolaista, itse asiassa merestä otettua vettä, suolaista kuin suolavesi.
Tämä oli todella pelottava huomio, mutta se oli helposti selitettävissä. Tiedettiin alusta asti, että nämä astiat oli täytetty suolaisella vedellä ollakseen painolastina matkalla Englannista. Tarkoitus oli ollut tyhjentää ne kaikki afrikalaiseen jokeen ja panna suolatonta vettä sijaan. Nyt näytti siltä, että tämä oli tehty vain osittain!
Oli tarjolla erilaisia selityksiä tästä tuhoisasta laiminlyönnistä. Ei kapteeni eikä perämies ollut valvonut tehtävän suorittamista. Kumpikin oli ollut liiaksi puuhassa kauppaa tehdessään ja mässätessään kuningas Dingo Bingon sekä hänen iloisten toveriensa kanssa — ja edesvastuuttomat miehet, jotka oli pantu työhön, olivat puolijuovuksissa suorittaessaan sitä — monien tynnyreiden, joista merivesi oli tyhjennetty huomattiin olevan täytettyjä vain osaksi; myöskin huomattiin, että enemmän kuin puolet toisista tynnyreistä oli jäänyt kokonaan tyhjentämättä! Jotkut miehistöstä esittivät puolustuksekseen, että toiset olivat sanoneet heille näissä jo olevan suolatonta vettä —- ettei hyödyttäisi nähdä vaivaa niistä — kun taas miehet, joiden nimenomaan sanottiin vakuuttaneeen näin, kielsivät sen nyt jyrkästi. Kuului molemminpuolisia syytöksiä — valehdeltiin puoleen ja toiseen — törkeätä kieltä käytettiin runsaasti, ja mitä tuli miesten riitelyyn sekä päällystön huutoon ja noitumiseen, syntyi siitä näytelmä, joka olisi saattanut kilpailla aito irlantilaisen metelin kanssa helvetin seuduilla.
Pääasiallinen syy, miksi sellainen rangaistava erehdys oli tehty, oli ollut risteilijän ilmestyminen — tämän syyn tiesivät kaikki miehet. Risteilijä oli tavannut heidät työssään ja lopettanut sen äkkiä.
Jollei se olisi saapunut, on kylläkin luultavaa, että miehet — olivatpa kuinka laiskoja ja juopuneita tahansa — olisivat saattaneet työnsä loppuun ja varustaneet kylliksi vettä matkaa varten. Mutta sotalaivan äkillinen ilmestyminen oli vienyt heidän päästään kaikki ajatukset vesitynnyreistä, ja he olivat ajatelleet vain "lastin" laivaamista sekä joelta poispääsemistä niin pian kuin mahdollista.
Todellisuudessa oli kippari se mies, joka oli vastuussa koko onnettomuudesta. Hän ei ollut myöntänyt aikaa tynnyrien täyttämisen loppuunsuorittamiseksi, ja itse asiassa jos hän olisi tehnyt siten, ei hän olisi milloinkaan nostanut purjeita, vaan olisi varmaan menettänyt sekä parkkinsa että lastinsa joella.
On aivan luultavaa, ettei hän ollut ollenkaan ajatellut pulman toista puolta; niin, on varma, ettei hän ollut tehnyt sitä — muuten olisi hän jo aikoja sitten huomannut varastonsa vähyyden ja ryhtynyt joihinkin keinoihin korjatakseen asian. Ei ollut käytetty mitään keinoja joko lisäveden hankkimiseksi tai sen säästeliäästi käyttämiseksi, mikä oli jäljellä. Ei miehistö eikä lasti ollut ollut annosten varassa matkan alusta asti; vettä oli jaettu kaikille yhtä vapaasti ja tuhlaavasti kuin jos valtameri itse olisi ollut makeavesinen järvi.